tiistai 22. elokuuta 2017

Kevätlaulu

[Nuuskamuikkunen:]
Samoilin sammalilla yksin.
Pohdin ja säveltä hain.
Matkaa taitettu on ihmetyksin.
Siten aiheen mä lauluuni sain.
Jälkeen alkukevään harmauden
alta lakin huopaisen
nappaan sen helposti vain.
Mutta ensin samoilen,
tulen teen ja huokaisen.
Kiirettä mulla ei lain.

[Ti-ti-uu:]
Lumi suli, vilu tuli,
puro sano puli puli puli.
Miten tästä taas selvitään?
Kylmää loskaa, märkää loskaa,
kaikkialla lori lori lori.
Milloinka saa kevätsää?
Vaan alta turkin takkuisen,
tarkasti ko silmäilen,
joku soittelee harppuaan.
Unesta ma huokaisen.
Hah, se on Muikkunen!
Tarinoita kuulla nyt saan.

[Nuuskamuikkunen:]
Niin viileää on varpaisiin.
Keväthän vasta.
Koivu keinuttelee lehtiä
kuin äiti lasta.
Niille tuoreissa tuulissa
mahdollisuus.
Tuntematon, kutkuttava
salaisuus.
Voi, tunnen, kohta löydän
aivan uuden sävelen.
On laatu sen jo selvillä.
Nyt kerron teille sen...

[Ti-ti-uu:]
Kertoisitko, tohtisitko
tarinoida mulle tarinoita?
Täällä koskaan tapahdu ei mitään.
______________, onko niitä?
Entä missä merihirviöitä,
hampaita tai leaut syrjällään?
Vaan entä ahven raitapaita,
miten muistuttaako haita?
Pohdin, kai selville saan.
Viimein kaikkein pelottavin
kita alligaattorin.
Ei ole kai mitään hurjempaa.

[Nuuskamuikkunen:]
Niin viileää on varpaisiin.
Keväthän vasta.
Koivu keinuttelee lehtiä
kuin äiti lasta.
Niille tuoreissa tuulissa
mahdollisuus.
Tuntematon, kutkuttava
salaisuus.
Voi, tunnen, kohta löydän
aivan uuden sävelen.
On laatu sen jo selvillä.
Nyt kerron teille sen.
Vaan yksi osa odotusta,
kaksi kaihoa,
mutta eniten hillitöntä huumaa!
________ jo oottelee hetkeään,
jolloin valkeuden tuo metsän hämärään.
Mikä onni on kulkea yksinään,
poluilla kuunnella sisintään.

[Ti-ti-uu:]
Sisintään... Sisintään...

[Nuuskamuikkunen & Ti-ti-uu:]
Niin viileää on varpaisiin.
Keväthän vasta.
Koivu keinuttelee lehtiä
kuin äiti lasta.
Niille tuoreissa tuulissa
mahdollisuus.
Tuntematon, kutkuttava
salaisuus.
Voi, tunnen, kohta löydän
aivan uuden sävelen.
On laatu sen jo selvillä.
Nyt kerron teille sen.
Vaan yksi osa odotusta,
kaksi kaihoa,
mutta eniten hillitöntä huumaa!

[Ti-ti-uu:]
Mutta eniten hillitöntä huumaa!

[Nuuskamuikkunen & Ti-ti-uu:]
Huumaa...

san. Jonne Valtonen Tove Janssonin Kevätlaulu-novellin pohjalta
säv. Jonne Valtonen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti