sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Tähti, kukka ja lapsi


On tähti kaikkein loistavin
ja onko kauniimpaa kuin kukka?
Ne tiedot meille annettiin.
Vaan kuinka lasta neuvoisin?
On turhaa usko totuuksiin.

Ei tähdet päiväsaikaan näy.
On moni juttu aivan toisin,
kun tiedon valtakuntaan käy.
Vaan kuinka lasta neuvoisin?
On turhaa usko totuuksiin.

Se kaikki, mikä kylvetään, jää itämään,
vielä kerran nostaa pään.
Sain sen verran kai tietää minäkin.

Kuin tähdenlento kirkkahin
on kukan kukoistava hetki.
Vie salaisimpiin haaveisiin.
Vaan kuinka lasta neuvoisin?
On turhaa usko totuuksiin.

On tähti tähti ainiaan,
ei kukka muuksi koskaan muutu
- ja lapsi lapsi aina vaan.
Vaan kuinka lasta neuvoisin?
On turhaa usko totuuksiin.

Se kaikki, mikä kylvetään, jää itämään,
vielä kerran nostaa pään.
Sain sen verran kai tietää minäkin.

Jos voisi yltää tähtein taa
ja nähdä, kuinka kaikki syntyy.
Kai siellä kaikki kauniimpaa.
Vaan kuinka lasta neuvoisin?
On turhaa usko totuuksiin

Se kaikki, mikä kylvetään, jää itämään,
vielä kerran nostaa pään.
Sain sen verran kai tietää minäkin.
Sain sen verran kai tietää minäkin.

Säv. P. A. L. Kartner
San. P. A. L. Kartner
Suom. Jertta Ratia-Kähönen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti