sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Muumipappa


Purje siitää merellä,
sinisellä selällä,
se on varmaan Muumipappa.
Silkkipytty kenottaa,
papan piippu tupruaa
- juu, se on muumipappa.

Niin on merikelpoinen,
pursi omatekoinen,
peräsintä kääntää pappa.
Ei voi olla parempaa,
keula tyrskyyn sukeltaa,
sillon pappa rauhan saa.

Pappa tuuleen viheltää,
vie ulapalle kaukokaipuu,
Merten sävelet taas raikuu.
Hän on lapsi mieleltään.

Olkoon tyyni, myrsky-sää,
pappa aistii houkutuksen.
Pian saa hän lohdutuksen,
hän on merten huimapää.

Mukaan joskus pääsevät
muumien myös ystävät,
kipparina Muumipappa.
Myrsky nousee yllättäen,
pursi kyntää avaa päin,
myhähtelee Muumipappa.

Vaaroja hän väheksyy,
siinä suurin ehkä syy,
kun ei pelkää Muumipappa.
Piippu hiljaa pihisee,
pappa reivaa, tähyilee,
seikkailua enteilee.

Pappa tuuleen viheltää,
vie ulapalle kaukokaipuu,
Merten sävelet taas raikuu.
Hän on lapsi mieleltään.

Olkoon tyyni, myrsky-sää,
pappa aistii houkutuksen.
Pian saa hän lohdutuksen,
hän on merten huimapää.

Ei voi olla parempaa,
keula tyrskyyn sukeltaa,
silloin pappa rauhan saa.

Säv. P. A. L. Kartner
San. P. A. L. Kartner
Suom. Jertta Ratia-Kähönen ja Benny Törnroos

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti