sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Kun laiskottaa...


Muumien luo moni kulkija mielii,
kun suvi on taas, ilmat kauneimmillaan.
Ja Muikkusen harpusta sävelmä kiirii,
on taaksensa jättänyt kaukaisen maan.

Nyt lämpö ja paisto on loppumatonta,
kuin huumaten kaikilta pyörryttää pään.
Kas touhua monta on niin vallatonta,
ne jatkuvat taas yöhön sinertävään.

Kun laiskottaa,
kesän riemuihin saa sukeltaa.
Kun laiskottaa,
kukaan työtä ei tee.
Kun laiskottaa,
kesän riemuihin saa sukeltaa.
Kun laiskottaa,
Muumi loikoilee.

Muikkunen onkii, Myy keinussa kiikkuu,
nälkäinen Nipsu taas kaapille käy,
ja Hemuli kasvienkeruussa liikkuu.
Ei kenenkään kasvoilla varjoa näy.

Soi laulu ja nauru ja kastelee kuuro.
Ei pilvien paljous syy synkkyyteen.
Kuin paratiisi tuo muumien laakso,
kun voisikin jäädä se entiselleen.

Kun laiskottaa,
kesän riemuihin saa sukeltaa.
Kun laiskottaa,
kukaan työtä ei tee.
Kun laiskottaa,
kesän riemuihin saa sukeltaa.
Kun laiskottaa,
Muumi loikoilee.

Kun laiskottaa,
kesän riemuihin saa sukeltaa.
Kun laiskottaa,
kukaan työtä ei tee.
Kun laiskottaa,
kesän riemuihin saa sukeltaa.
Kun laiskottaa,
Muumi loikoilee.

Säv. P. A. L. Kartner
San. P. A. L. Kartner
Suom. Jertta Ratia-Kähönen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti