sunnuntai 19. elokuuta 2012

Nipsun laulu


Kuka aina nukkuu muita pidempään
mut merkin tullen kiipee alas
nuoratikkailtaan
Aina uudestaan seikkailua kohti
hän rientää eteenpäin kuono ylpeyttä
hohti

Nipsu meidän ystävämme
etsii aarteet puolestamme
pelkoakaan ei kai tunne
Mikä se oli se ääni

Nipsu uljas ystävämme
ryhti suora, hymysuinen
pelkoakaan ei kai tunne
Mikä se oli se ääni

Jos jotain voit sä voittaa - sen Nipsu
kyllä koittaa, hän kaiken haluu kerran
kokee, ehkä jopa voittaa
Vaikka Nipsu hiukan pimeyttä pelkää,
ei mikään pelko estä hän täyttämästä
nälkää

Nipsu uljas ystävämme
ryhti suora, hymysuinen
pelkoakaan ei kai tunne
Mikä se oli se ääni

Nipsu meidän ystävämme
etsii aarteet puolestamme
pelkoakaan ei kai tunne
Mikä se oli se ääni

Nipsu on pieni, suuri on mieli,
pienen seikkailijan

Nyt Nipsu tietä näyttää - hän rohkeutta
käyttää, tien löysi salaisen
se pitkä olla saattaa
Muumipeikko mukaan nyt tietä etsimään,
on Nipsun merkki joka puussa, sitä
pohditaan

Nipsu meidän ystävämme
etsii aarteet puolestamme
pelkoakaan ei kai tunne
Mikä se oli se ääni

Nipsu uljas pikkuruinen
ryhti suora, hymysuinen
pelkoakaan ei kai tunne
Mikä se oli se ääni

San. Timo Poijärvi
Säv. Ari Vainio

Piisamirotta


Olen viisas, tiedän vaarat
ei sotke mua tien haarat
Minusta on yhdentekevää
tapahtuuko jotain vai eikö sittenkään,
mutta ihan varma - jotain tapahtuu

Häiritset taas minua
minä työskentelen, ajattelen
millään mitään väliä kai enää ei täällä oo

Piisamirotta, suuri filosofi
tietää paljon, miettii, pohtii
onko mikään totta
Piisamirotta, suuri filosofi
tietää paljon, miettii, pohtii
onko mikään totta

Uuden sillan takia muutti filosofi
Muumipapan talon asumaan
Hän nukkuu riippumatossa,
miettii tulevaa
oikeastaan yhdentekevää

Häiritset taas minua
minä työskentelen, ajattelen
millään mitään väliä kai enää ei täällä oo

Piisamirotta, suuri filosofi
tietää paljon, miettii, pohtii
onko mikään totta
Piisamirotta, suuri filosofi
tietää paljon, miettii, pohtii
onko mikään totta

Säv. Timo Poijärvi
San. Timo Poijärvi

Muumipappa ja muistelmat


Muumipappa tiedetään,
merta rakastaa
parhaiten hän viihtyy
kun avaa myrskyää
Tarinoita monta hän kertoo meille aina
kaikki niissä totta on, siis kokemusta vain

Hän muistelmiaan kirjoittaa aina uudestaan
kirjan nahkakantisen aikoo valmistaa
Jostain syystä kirjoitus ei tahdo sujua
ehkä ensi vuonna, nyt tahdon lojua

Muumipappa ja muistelmat
ne pitkään kestään vaan
Ei häntä saa kukaan hoputtaa
tai työstä ei mitään tuu

Muumipappa tuntee niin monet ystävät
nuoruutensa matkat ja paikat kaukaiset
Esikuva mainio än meille aina on
hosuminen hänelle on asia mahdoton

Muumipapan hattu on musta, komea
silinteri korkea, se arvonnäyttäjä
Jostain syystä kirjoitus ei tahdo sujua
ehkä ensi vuonna, nyt tahdon lojua

Muumipappa ja valtameri
ne yhdessä seikkailee
Purjeveneellä seikkailuun
hän nauttii ja kiiruhtaa

Muumipappa ja muistelmat
ne pitkään kestään vaan
Ei häntä saa kukaan hoputtaa
tai työstä ei mitään tuu

Säv. Timo Poijärvi
San. Timo Poijärvi

Reipas Muumipeikko


Nuuskamuikkusta hän ihailee
yhdessä he usein seikkailee
Niiskuneidistä hän punastuu
nilkkarenkaan löysi, venyi naurusta suu

Mustasukkainenkin olla voi
joskus Muumipeikko - lempo soi
Uteliaana seikkailusta toiseen
kotiin palataan, kun ensin käydään toimeen

Muumipeikko, Muumipeikko
tahtoo tietää, ei oo heikko
Muumipeikko, Muumipeikko
vaarat voittaa, reipas veikko

Nipsun kanssa usein touhuilee
polut, merenrantaluolat hakee
Näkinkengät kerää äidilleen,
helmet laittaa piiloon Niiskuneidille

Muumitalon yläkerrassa
hän asuu, leikkii paljon puutarhassa
Uteliaana seikkailusta toiseen
kotiin palataan, kun ensin käydään toimeen

Muumipeikko, Muumipeikko
tahtoo tietää, ei oo heikko
Muumipeikko, Muumipeikko
vaarat voittaa, reipas veikko

Muumipeikko, Muumipeikko
tahtoo tietää, ei oo heikko
Muumipeikko, Muumipeikko
vaarat voittaa, reipas veikko

Säv. Timo Poijärvi
San. Timo Poijärvi

Pannaria luolassa


Uusi päivä alkoi taas,
kun Nipsu Muumipeikon sai
kanssaan metsän tietä tutkimaan
Hei mennään tietä tutkimaan!

Jännitys vei mukanaan,
kun seikkailijat aikanaan
merenrannan löysivät, hei
Hei mennään rantaan leikkimään!

Seikkailumme jälleen
syödään hilloo, pannarii
Seikkailumme jälleen
syödään hilloo, pannarii
Aina maistuu paremmalta luolan piilossa
ja me syödään merenrantaluolassa

Muumipeikko sukeltaa
ja helmet kauniit kalastaa
Ne riviin hiekalle hän asettaa
hiekkaan piiloon vaan

Samaan aikaan Nipsu löytää
luolan ison täydellisen
se heidän oma piilopaikkansa on
Piilopaikka hieno on!

Seikkailumme jälleen
syödään hilloo, pannarii
Seikkailumme jälleen
syödään hilloo, pannarii
Aina maistuu paremmalta luolan piilossa

Vatsat täynnä herkkui taas,
on aika pienten torkkujen,
me unta nähdään pyrstötähdistä
Pyrstötähti kaukainen!

ja me syödään merenrantaluolassa
Seikkailumme jälleen
syödään hilloo, pannarii
Seikkailumme jälleen
syödään hilloo, pannarii
Aina maistuu paremmalta luolan piilossa
ja me syödään merenrantaluolassa

Pannarii, hilloa,
pannarii, hilloa...
merenrantaluolassa!

San. Timo Poijärvi
Säv. Ari Vainio

Muumimamma tietää


Seikkailusta toiseen me usein riennetään
vaaroja on monenlaisii, se toki tiedetään
Alkuvuorten kallioilta ylös kiivetään
tähtitornin luokse yhä ylös pyritään

Aina joskus tuntuu,
vaikkei haluis myöntääkään
aina joskus tuntuu
miten tästä selvitään?

Vaikka maailma kaatuis ympärillä,
taivas putois päähän,
pyrstötähdet pelottais,
pois huolet kaikki jäähän
Kun Muumimamma aina tietää,
miten parantaa kaikki sekasotkut ja
maailmanloput hän jälleen kuntoo saa

Tähtitornin professori katastrofin näkee
pyrstötähti pelottava kiireen meille tekee

Aina joskus tuntuu,
vaikkei haluis myöntääkään
aina joskus tuntuu
miten tästä selvitään?

Vaikka maailma kaatuis ympärillä,
taivas putois päähän,
pyrstötähdet pelottais,
pois huolet kaikki jäähän
Kun Muumimamma aina tietää,
miten parantaa kaikki sekasotkut ja
maailmanloput hän jälleen kuntoo saa

Muumimamma hoitaa... kaiken kuntoon taas!

Vaikka maailma kaatuis ympärillä,
taivas putois päähän,
pyrstötähdet pelottais,
pois huolet kaikki jäähän
Kun Muumimamma aina tietää,
miten parantaa kaikki sekasotkut ja
maailmanloput hän jälleen kuntoo saa

Säv. Timo Poijärvi
San. Timo Poijärvi

Myrkkypensas


Kun Muumipeikko ystävineen vuorta laskeutuu,
taivaan väri muuttuu ja uhka lähestyy
He pienen järven löysivät, se melkein kuiva on
kohta kuului kaukaa avunhuuto voimaton

Muumipeikko syöksyy ääntä kohti auttamaan

Myrkkypensas häntään Niiskuneidin tarttuu
kiskoo, vetää, heiluu, ei rimpuilusta piittaa
Muumipeikko rohkeasti kasvin kippuun ryntää
hyppii, heiluu, vihaisesti hännänsä piiskaa

Kun Muumipeikko taistelee, niin kaikki katselee
he huokailevat rohkeutta, voimaa iskevää
Veitsellänsä silpoo kasvin pieniin osiin vain,
on tyngät enää jäljellä: "Jaha, selvä on!"

Muumipeikko syöksyy ääntä kohti auttamaan

Myrkkypensas häntään Niiskuneidin tarttuu
kiskoo, vetää, heiluu, ei rimpuilusta piittaa
Muumipeikko rohkeasti kasvin kippuun ryntää
hyppii, heiluu, vihaisesti hännänsä piiskaa

Säv. Timo Poijärvi
San. Timo Poijärvi

Niiskuneiti ja Muumipeikko


Veljen kanssa saapui Muumilaaksoon
tuo Niiskuneiti sievä Muumilaaksoon
Ensi töikseen hurmas Muumipeikon
sai seuraksensa turvallisen veikon

Hän on romanttinen, haaveilee
katsoo kukkia ja haaveilee
Hän pitää kiiltävistä koruista,
niin kuin kaikki tytöt, nauttii loruista

Kultainen nilkkarengas
Niiskuneidin jalassa
hän katsoo Muumipeikkoa,
kun istuu tuo kalassa
Mistä löytyis unelmien prinssi,
vaan ei heikko
taidan tietää - tuolla istuu
kovin tuttu Muumipeikko!

Hukkasi hän nilkkarenkaan kauniin
kiiltävän ja kultaisen, niin kauniin
Kohta riensi Muumipeikko apuun
hän löysi korun, pääsi jutun makuun

Kaiken tahtoo tehdä Muumipeikko ystävänsä eteen
hakee hälle vaikka tähdet taivahalta veteen
Kaiken tahtoo tehdä Muumipeikko ystävänsä eteen
hakee hälle vaikka tähdet taivahalta veteen

Kultainen nilkkarengas
Niiskuneidin jalassa
hän katsoo Muumipeikkoa,
kun istuu tuo kalassa
Mistä löytyis unelmien prinssi,
vaan ei heikko
taidan tietää - tuolla istuu
kovin tuttu Muumipeikko!

Säv. Timo Poijärvi
San. Timo Poijärvi

Pitkin meren pohjaa


"Kautta häntäni", sanoi
Muumipeikko ihmeissään
siinä missä meren piti olla edessään
Ei ollut vettä missään
pelkkää pohjaa vain
ammotti paikallaan tumma tavaton kuilu

Niisku pohtii, vielä miettii,
kokoon kutsuu muut,
miten voimme kotiin päästä
ja hymyyn saada suut
Nuuskamuikkunen sitten keksi,
miten selvitään,
puujalat jokaiselle heti etsitään

Ensin harjoitellaan,
sitten matkaan käydään
halki meren pohjan matkaa taitetaan

Pitkin meren pohjaa
pian kotiin joukko kulki
tahtoivat he tuoda ison varoituksen julki

"Mikä tuo on", kysyi
Muumipeikko ihmeissään
iso tumma suuri laiva hylky paikoillaan
Nipsu sitten löysi tikarin kultakoristeisen
oli varma lisää kultaa hylky piilottaa

Ensin harjoitellaan,
sitten matkaan käydään
halki meren pohjan matkaa taitetaan

Pyrstötähti taivaan
meidän kauniin meren poisti,
pilvet sekä vuoret,
nyt ne punaisena loisti

Pitkin meren pohjaa
pian kotiin joukko kulki
tahtoivat he tuoda ison varoituksen julki

Säv. Timo Poijärvi
San. Timo Poijärvi

Tänä kesäyönä


Muumipeikko istuu,
tuijottaa yli aution merenpohjan
hiekka hohti punaa
pyrstötähden heijastamaa
Merenpohjan valot,
mustina kohoo yli aavan ja maan
Muumipeikko pohtii suruissaan,
miten maa tästä selviää

Minä rakastan metsää mertaa ja sadetta
tuulta ja auringonpaistetta
ruohoa ja sammalta
- miten mahdotonta olisikaan elää ilman

Näkinkenkä lauloi hiljaa vaan,
meri muistaa kuiskailee
muuten oli hiljaa kaikkialla,
kovin tummaa, hämärtää
Muumipeikko valvoo, vahtii yön
katsoo alas kaukaisuuteen
tänä kesäyönä pelottaa,
miten maa tästä selviää

Minä rakastan metsää mertaa ja sadetta
tuulta ja auringonpaistetta
ruohoa ja sammalta
- miten mahdotonta olisikaan elää ilman

Minä rakastan metsää mertaa ja sadetta
tuulta ja auringonpaistetta
ruohoa ja sammalta
- miten mahdotonta olisikaan elää ilman

Säv. Timo Poijärvi
San. Timo Poijärvi

Kermakakku


Paratiisipäärynöitä, kermavaahtoa
kakkuvati kannattelee sokeriherkkua
Suklaakirjaimin koristeltu on
Muumipeikon kermakakku erinomaisin

Pyrstötähti lähestyy, kaikki pakenee,
mutta Muumimamma kakkua koristaa

Vaikka koko laakso pois jo hamuaa,
Muumimamma peikkoansa yhä odottaa
Kohta kannetaan amme, kermakakku
luolan suojaan perheen herkku vaivoin kammetaan

Pyrstötähti lähestyy, kaikki pakenee,
mutta Muumimamma kakkua koristaa

Antaa tulla vaan pyrstötähdenkin
"Ei hätää", Muumimamma hymyilee
Valmistuu jo Muumipeikon kermakakkukin
suuri tähti sokerista säteilee

Pyrstötähti lähestyy, kaikki pakenee,
mutta Muumimamma kakkua koristaa

Antaa tulla vaan pyrstötähdenkin
"Ei hätää", Muumimamma hymyilee
Valmistuu jo Muumipeikon kermakakkukin
suuri tähti sokerista säteilee

Karkuun laakson väki nyt jo hamuaa

"Ei hätää", Muumimamma hymyilee
Valmistuu jo Muumipeikon kermakakkukin
suuri tähti sokerista säteilee

Säv. Timo Poijärvi
San. Timo Poijärvi

Voi voi, sanoi Muumimamma


Pyrstötähti lähestyy,
koko laakso pakenee
toiset juoksee kiiruhtaa,
toiset piiloutuu

Kaikki laakson asukkaat,
isot pienet ja kaikki muut
lähtee pois, ei kukaan jää
pyrstötähteä odottamaan

"Voi voi", sanoi Muumimamma
"Minä kannan hillopurkit, ota sinä laatikot"
Näin alkoi tavaton pakkaaminen,
juokseminen ja kantaminen
"Pian pian", sanoi Muumipappa
"Kohta on jo hämärää, luolan katto
täytyy peittää vielä ennen pimeää!"

Muumipappa kiiruhtaa,
työntökärryjä vauhdittaa
kylpyamme, täytekakkukin
luolaan kannetaan

"Voi voi", sanoi Muumimamma
"Minä kannan hillopurkit, ota sinä laatikot"

Ilma muuttuu kuumemmaks, valo häviää
on muumiperhe jo luolassaan
istuu odottamaan
Viime hetkellä kiiruhtaa Muumipeikko
se etsimään
tuo silkkiapinan mukanaan,
luolaan ennättää

Säv. Timo Poijärvi
San. Timo Poijärvi