keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Skruttets visa


Jag är ett mycket litet skrutt och det är nästan kväll,
jag ville bli beskyddad av någån som är snäll,
nu hör jag mårran komma, nu tjutet hon igen...
Var finns min stora riddare, var finns min egen vän?
Horisonten är så lång,
havet sjunger sorgesång,
jag ska skriva brev till dej,
du som inte känner mej,
skynda, kom så fort det går!
Jag har vackert lockigt hår..

San. Tove Jansson
(Ei sävelletty.)

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Tähti, kukka ja lapsi


On tähti kaikkein loistavin
ja onko kauniimpaa kuin kukka?
Ne tiedot meille annettiin.
Vaan kuinka lasta neuvoisin?
On turhaa usko totuuksiin.

Ei tähdet päiväsaikaan näy.
On moni juttu aivan toisin,
kun tiedon valtakuntaan käy.
Vaan kuinka lasta neuvoisin?
On turhaa usko totuuksiin.

Se kaikki, mikä kylvetään, jää itämään,
vielä kerran nostaa pään.
Sain sen verran kai tietää minäkin.

Kuin tähdenlento kirkkahin
on kukan kukoistava hetki.
Vie salaisimpiin haaveisiin.
Vaan kuinka lasta neuvoisin?
On turhaa usko totuuksiin.

On tähti tähti ainiaan,
ei kukka muuksi koskaan muutu
- ja lapsi lapsi aina vaan.
Vaan kuinka lasta neuvoisin?
On turhaa usko totuuksiin.

Se kaikki, mikä kylvetään, jää itämään,
vielä kerran nostaa pään.
Sain sen verran kai tietää minäkin.

Jos voisi yltää tähtein taa
ja nähdä, kuinka kaikki syntyy.
Kai siellä kaikki kauniimpaa.
Vaan kuinka lasta neuvoisin?
On turhaa usko totuuksiin

Se kaikki, mikä kylvetään, jää itämään,
vielä kerran nostaa pään.
Sain sen verran kai tietää minäkin.
Sain sen verran kai tietää minäkin.

Säv. P. A. L. Kartner
San. P. A. L. Kartner
Suom. Jertta Ratia-Kähönen

Nuuskamuikkusen murheet


Kun huhtikuussa Muumilaaksoon kuljen,
on varjonpuolen rinteet lumiset.
Ja reppu tyhjä, huolta vailla huomen.
Piilee hatun alla uudet sävelet.

Se uusi laulu kätkee odotusta
ja kaksi osaa kevätkaihoa.
Ja loput on vain hurmaa huumaavinta,
siitä että yksinään saa tarpoa.

Vaan äkkiä kun muistan Muumipeikon,
niin hiipii paha mieli sisimpään
ja tunnen sydämessä kurjan piston,
pikkuraukka ehkä nääntyy ikävään.

Ei mikään täällä riko luonnonrauhaa.
Keitän illallista, vaivun aatoksiin.
Jostain kaukaa kevätkoski pauhaa
tuudittaen unten maihin rauhaisiin.

Ei kaikki säily ennallansa täällä,
monta mullistusta vielä nähdä saan.
Kun myrsky riehuu raivoisalla päällä,
kuuma tulivuoren tuhka peittää vaan.

Vaan äkkiä kun muistan Muumipeikon,
niin hiipii paha mieli sisimpään
ja tunnen sydämessä kurjan piston,
pikkuraukka ehkä nääntyy ikävään,
pikkuraukka ehkä nääntyy ikävään.

Säv. P. A. L. Kartner
San. P. A. L. Kartner
Suom. Jertta Ratia-Kähönen

Sininen talo


On laakso, vuoret ympärillä.
Talo sininen, monta kulmaa sillä.
Kerran pilvenhöytyvillä sai siellä pelleillä.

Niin merkillinen hattu nurkkaan heitettiin,
se melkein teki kaikki hulluksi.
Ja kun se vihdoin alas virkaan paiskattiin,
vesi muuttui mehuksi.

On laakso, vuoret ympärillä.
Talo sininen, monta kulmaa sillä.
Kerran pilvenhöytyvillä sai siellä pelleillä.

Ja torninhuipun kruunaa nuppi kultainen,
vie puiset portaat vinttikamariin.
Kun keittiöstä kiirii tuoksu herkkujen,
ei Nipsu jouda naapuriin.

On laakso, vuoret ympärillä.
Talo sininen, monta kulmaa sillä.
Kerran pilvenhöytyvillä sai siellä pelleillä.

On Muumitalon kuisti paikka verraton.
Sen kaiteet valkeaksi sivellyt.
Suti vernissalla pappa permannon,
vain pinta sen on pehmennyt.

On laakso, vuoret ympärillä.
Talo sininen, monta kulmaa sillä.
Kerran pilvenhöytyvillä sai siellä pelleillä.

On laakso, vuoret ympärillä.
Talo sininen, monta kulmaa sillä.
Kerran pilvenhöytyvillä sai siellä pelleillä.

Säv. P. A. L. Kartner
San. P. A. L. Kartner
Suom. Jertta Ratia-Kähönen

Onnea Nuuskamuikkunen


Kuka tuolla naureskelee hattu kallellaan?
Muikkunen tietenkin!
Kuka aina kevään tullen palaa matkoiltaan?
Muikkunen tietenkin!
Kuka kaivaa huuliharpun selkärepusta?
Muikkunen tietenkin!
Kuka tänään tanssahtelee ratkiriemusta?
Nuuskamuikkunen!

Nyt juhlitaan, nyt juhlitaan
ja kakku paistetaan.
Nyt juhlitaan, nyt juhlitaan
ja huolet kuopataan.
Nyt juhlitaan, nyt juhlitaan
ja kakku paistetaan.
Nyt juhlitaan, nyt juhlitaan
ja kaikki kutsutaan.

Kuka tänään vanhennut on taasen vuodella?
Muikkunen tietenkin!
Kenen kunniaksi lyhdyt tuikkii vuorella?
Muikkusen tietenkin!
Ja palmuviinimaljan onneksensa kohottaa
Muikkunen tietenkin.
Onnentoivotukset vastaan ottaa saa
Nuuskamuikkunen.

Nyt juhlitaan, nyt juhlitaan
ja kakku paistetaan.
Nyt juhlitaan, nyt juhlitaan
ja huolet kuopataan.
Nyt juhlitaan, nyt juhlitaan
ja kakku paistetaan.
Nyt juhlitaan, nyt juhlitaan
ja kaikki kutsutaan.

Nyt juhlitaan, nyt juhlitaan,
on kakku paistettu.
Nyt juhlitaan, nyt juhlitaan,
on huolet kuopattu.
Nyt juhlitaan, nyt juhlitaan,
on kakku paistettu.
Nyt juhlitaan, nyt juhlitaan,
on kaikki kutsuttu.

Nyt juhlitaan, nyt juhlitaan,
on kakku paistettu.
Nyt juhlitaan, nyt juhlitaan,
on huolet kuopattu.
Nyt juhlitaan, nyt juhlitaan,
on kakku paistettu.
Nyt juhlitaan, nyt juhlitaan,
on kaikki kutsuttu.

Säv. P. A. L. Kartner
San. P. A. L. Kartner
Suom. Jertta Ratia-Kähönen

Nipsu unelmoi


Jos voisin saada kultaa
niin paljon kuin on multaa,
se toisi onnen pantin
ja kamuillekin lantin.

Oi, paljon itse saisin
ja linnan rakentaisin.
Sen kylkeen huvipuiston
ja haaveilleni muiston.

Aai-jai-jai-jai-jai-jai-jai-jou.
Jos kultasuonen minä löytäisin,
niin toiset hukuttaisin lahjoihin.
Aai-jai-jai-jai-jai-jai-jai-jou.
Jos kultasuonen minä löytäisin,
niin toiset hukuttaisin lahjoihin.

On timanttien hohde
myös unelmien kohde.
Ja kaksiloistolaivaa
tien laituriini raivaa.

Se unta on ja harhaa
ja käsistäni karkaa.
Kun unen valve voittaa,
on rahasta vain haittaa.

Aai-jai-jai-jai-jai-jai-jai-jou.
Jos kultasuonen minä löytäisin,
niin toiset hukuttaisin lahjoihin.
Aai-jai-jai-jai-jai-jai-jai-jou.
Jos kultasuonen minä löytäisin,
niin toiset hukuttaisin lahjoihin.

Aai-jai-jai-jai-jai-jai-jai-jou.
Jos kultasuonen minä löytäisin,
niin toiset hukuttaisin lahjoihin,
niin toiset hukuttaisin lahjoihin,
niin toiset hukuttaisin lahjoihin.

Säv. P. A. L. Kartner
San. P. A. L. Kartner
Suom. Jertta Ratia-Kähönen

Kun laiskottaa...


Muumien luo moni kulkija mielii,
kun suvi on taas, ilmat kauneimmillaan.
Ja Muikkusen harpusta sävelmä kiirii,
on taaksensa jättänyt kaukaisen maan.

Nyt lämpö ja paisto on loppumatonta,
kuin huumaten kaikilta pyörryttää pään.
Kas touhua monta on niin vallatonta,
ne jatkuvat taas yöhön sinertävään.

Kun laiskottaa,
kesän riemuihin saa sukeltaa.
Kun laiskottaa,
kukaan työtä ei tee.
Kun laiskottaa,
kesän riemuihin saa sukeltaa.
Kun laiskottaa,
Muumi loikoilee.

Muikkunen onkii, Myy keinussa kiikkuu,
nälkäinen Nipsu taas kaapille käy,
ja Hemuli kasvienkeruussa liikkuu.
Ei kenenkään kasvoilla varjoa näy.

Soi laulu ja nauru ja kastelee kuuro.
Ei pilvien paljous syy synkkyyteen.
Kuin paratiisi tuo muumien laakso,
kun voisikin jäädä se entiselleen.

Kun laiskottaa,
kesän riemuihin saa sukeltaa.
Kun laiskottaa,
kukaan työtä ei tee.
Kun laiskottaa,
kesän riemuihin saa sukeltaa.
Kun laiskottaa,
Muumi loikoilee.

Kun laiskottaa,
kesän riemuihin saa sukeltaa.
Kun laiskottaa,
kukaan työtä ei tee.
Kun laiskottaa,
kesän riemuihin saa sukeltaa.
Kun laiskottaa,
Muumi loikoilee.

Säv. P. A. L. Kartner
San. P. A. L. Kartner
Suom. Jertta Ratia-Kähönen

Muumimaailma


Minä tiedän, miten lennetään
ja mäet lasketaan.
Minä tahdon joka paikkaan,
missä minut huomataan.
Muumilaaksoon tietenkin
- ja voit tulla sinäkin!

Kesä, talvi, syksy, kevät,
kaudet yhtä veikeät.
Mutta muumit kyllä talvet
unten mailla viettävät.
Muumilaaksoon sinäkin
tahdot tulla tietenkin.

Tule vaan! Muumimaan kutsun kuulla saat.
Muumit, niiskut, hemulit, juonikkaat asukkaat.
Hattivatti hailakas, Titi-uu ja muu
mönkiäiskansa vierailusta riemastuu.

Siellä Muumipappa kutsuvasti
kättä huiskuttaa.
Muumimamma kahvipannun
kuistille jo kiikuttaa.
Pikku Myy on kiukkuinen,
jos vielä viivyt, tiedät sen.

Muumipeikon Niiskuneiti
hurmaa nilkkarenkaallaan.
Ja jos Nipsu kultalantin löytää,
on hän riemuissaan.
Tule muumiseikkailuun
- mikä muu saa nauruun suun?

Muumilaaksoon sinäkin
tahdot tulla tietenkin.

Tule vaan! Muumimaan kutsun kuulla saat.
Muumit, niiskut, hemulit, juonikkaat asukkaat.
Hattivatti hailakas, Titi-uu ja muu
mönkiäiskansa vierailusta riemastuu.

Tule vaan! Muumimaan kutsun kuulla saat.
Muumit, niiskut, hemulit, juonikkaat asukkaat.
Hattivatti hailakas, Titi-uu ja muu
mönkiäiskansa vierailusta riemastuu.

Tule vaan! Muumimaan kutsun kuulla saat.

Säv. P. A. L. Kartner
San. P. A. L. Kartner
Suom. Jertta Ratia-Kähönen

Pikku Myyn haaveet


Kun sängyssäni loion ja hieman haaveilen,
niin minä olen kaunis ja täysikasvuinen.
Ja kuninkaallisesta käyn kyllä täydelleen,
ja unessani prinssi vie minut ratsulleen.

Kaunein on Pikky Myy.
Kaunein, hirmuisin Myy.
Kaunein, piskuisin Myy.
Kaunein - ja pistää kuin kyy!

Kun tanssiaisiin lähden ja kavaljeerin saan,
hän unelmien prinssi on, urhein päällä maan.
Ja seuraavaksi voitan kai missin tittelin
ja korvissani kuulen: miss Myy on kaunehin!

Kaunein on Pikky Myy.
Kaunein, hirmuisin Myy.
Kaunein, piskuisin Myy.
Kaunein - ja pistää kuin kyy!

Jos saisin pitkät kintut, niin kauas kulkisin
ja kummitukset kaikki myös varmaan kohtaisin.
On todellisuus toista, kun silmät aukaisen,
ja näen pikkunaisen, vain taskukokoisen.

Kaunein on Pikky Myy.
Kaunein, hirmuisin Myy.
Kaunein, piskuisin Myy.
Kaunein, pistää kuin kyy.
Kaunein on Pikku Myy!

Säv. P. A. L. Kartner
San. P. A. L. Kartner
Suom. Jertta Ratia-Kähönen

Muuan muumipappa


Taas pappa virkistyy,
kun kuuluu titi-tyy,
jo kevät kehkeytyy.
Hän nousee katolle
ja ylös tähyää,
ja perään kiitää Myy.

On lintuparvien
tie jokakeväinen,
vie kohti pohjolaa.
Pian kahden sijasta
syö kolme rastasta
jo yhtä kaskasta.

Taas Muumilaaksoon vie
niin monen linnun tie,
kun siellä lämmin lie.
Mut kevät riehakas
voi olla oikukas:
tuo hallan saman tien.

Ei pappa lintuja
voi kuulla kylliksi,
hän muuttuu villiksi.
Ja melkein asumaan
jää katon tuntumaan
ja yhtyy laulantaan.

Säv. P. A. L. Kartner
San. P. A. L. Kartner
Suom. Jertta Ratia-Kähönen

Onnelliset Muumit


On muumimaailmassa monenmoista otusta
ja tulivuoren uumenista syöksyy savua.
Voi nähdä siellä jättimäisen ihmekurpitsan
tai jopa leijonan.

On Muumilaaksossa vain päivänpaistetta.
On suvi aina lämmin, talvet sikeämmin
siellä uinutaan.

Voi siellä meren aallot puiden latvat päihittää
ja outo sateenkaari taivaankannen värittää.
Voi tuhatvuotiaiksi kasvaa siellä kuusikot.
On talven nuotiot.

On Muumilaaksossa vain päivänpaistetta.
On suvi aina lämmin, talvet sikeämmin
siellä uinutaan.

Voit näkinkengät nähdä, kummallisen kaunokin.
Ja lammikosta siivilöitiin lohikäärmekin.
Ja nikkaroidaan siellä taloja ja laivoja.
On pilvet vaahtoa.

On Muumilaaksossa vain päivänpaistetta.
On suvi aina lämmin, talvet sikeämmin
siellä uinutaan.

On Muumilaaksossa vain päivänpaistetta.
On suvi aina lämmin, talvet sikeämmin
siellä uinutaan.
On suvi aina lämmin, talvet sikeämmin
siellä uinutaan.

Säv. P. A. L. Kartner
San. P. A. L. Kartner
Suom. Jertta Ratia-Kähönen

Muumit ne osaa!


Muumipeikko ystävineen tuntee luonnon kielen,
hän hassuttelee koppiaisten kanssa, syö sienen.
Kun tuulten ja aaltojen pauhina soi,
hän mielessä mietteitä niiden puntaroi.

Hän vesikummitusten kanssa pakisemaan läksi,
sai lohikäärmepeikon lemmenkipeäksi.
Ei suuri käärme häntä kammoksumaan saa,
hän jymäyttää muurahaisleijonaa.

Muumi maailmassaan
ei murheita muista mustiakaan.
Huolet huominen vie,
on semmoinen muumien touhukas tie.

On Muumitalon perhekunta leppoisalla päällä.
Se luontoa kunnioittaa säällä kuin säällä.
Jos muumien kielestä selvän jo saan,
on portit auki vapauden maailmaan.

Ei mielikuvituksen lento tunne rajamaata.
Ei Muumilaakson vieras pitkästyä saata.
Kun sankarimme sänkyyn kömpii, iltapalan syö,
niin kurkkii ikkunasta kuu ja tähtinen yö.

Muumi maailmassaan
ei murheita muista mustiakaan.
Huolet huominen vie,
on semmoinen muumien touhukas tie.

Muumit maailmassaan
ei murheita muista mustiakaan.
Huolet huominen vie,
on semmoinen muumien touhukas tie.

Säv. P. A. L. Kartner
San. P. A. L. Kartner
Suom. Jertta Ratia-Kähönen

Muumilaakson talvi


On auringolta täysin puhti poissa,
ja halla hiipii, hiivuttaa maan.
On punavärit soilla, karpaloissa.
Jo Muumilakson suvi kaikkoaa.

Pian paljaat rungot vain on lehtipuista,
ja värit tummuu, luonto synkkenee.
Nyt Muumi kömpii vuoteeseensa, muista:
hän talvet unten mailla seikkailee.

Vaan kerran sattuu, että Muumipeikko herää kesken talviunten.
Hän näkee, että maailma on kietoutunut vaippaan valkeaan.
Ja yli hyisen taivaan kiitää jäinen rouva yllä pakkaslunten.
Ken rouvan silmät kohtaa, kalikaksi jäätyy hänen katseestaan.

Niin Muumipeikko talven riemut.
Hän hemulilta oppii hiihtämään.
Myy mäenlaskun monet taitotemput
vain taitaa ilman muuta itsestään.

On näkymättömillä päästäisillä
kai kaipuu kaapin taakse, hämärään.
On onni, että talvi päättyy, sillä
on muumit luotu kesää viettämään.

Vaan kerran sattuu, että Muumipeikko herää kesken talviunten.
Hän näkee, että maailma on kietoutunut vaippaan valkeaan.
Ja yli hyisen taivaan kiitää jäinen rouva yllä pakkaslunten.
Ken rouvan silmät kohtaa, kalikaksi jäätyy hänen katseestaan.

Säv. P. A. L. Kartner
San. P. A. L. Kartner
Suom. Jertta Ratia-Kähönen

Muumimamman synttärit


Muumimamma synttärit vuosittain on.
Hän ansaitsee kekkerit suursuosion.
Ja kurpitsapiirasta myös tarjotaan,
kun mammaa juhlitaan.

Nyt onnea vaan, nyt onnea vaan!
Paljon onneaa mammalle toivotetaan.
Nyt onnea vaan, nyt onnea vaan!
Kaikki mammalle onnea hoilottamaan.

Seppelöitynä sankari istua saa,
ja lahjoja pöytäkin on pullollaan.
Ja fanfaarin hemuli kajauttaa,
kun mammaa juhlitaan.

Nyt onnea vaan, nyt onnea vaan!
Paljon onnea mammalle toivotetaan.
Nyt onnea vaan, nyt onnea vaan!
Kaikki mammalle onnea hoilottamaan.

Ei vaimoa, äitiä ehtoisempaa.
Rohdon keksii hän jos joku käy potemaan.
Vain yhtenä päivänä muut ahertaa,
kun mammaa juhlitaan.

Nyt onnea vaan, nyt onnea vaan!
Paljon onnea mammalle toivotetaan.
Nyt onnea vaan, nyt onnea vaan!
Kaikki mammalle onnea hoilottamaan.

Muumimamma ei keittiöön piipahdakaan.
Ei tiskeistä piittaa hän piiruakaan.
Kas vuodessa päiviä yksi on vaan,
kun mammaa juhlitaan.

Nyt onnea vaan, nyt onnea vaan!
Paljon onnea mammalle toivotetaan.
Nyt onnea vaan, nyt onnea vaan!
Kaikki mammalle onnea hoilottamaan.
Paljon onnea mammalle toivotetaan.

Säv. P. A. L. Kartner
San. P. A. L. Kartner
Suom. Jertta Ratia-Kähönen

Muumipappa


Purje siitää merellä,
sinisellä selällä,
se on varmaan Muumipappa.
Silkkipytty kenottaa,
papan piippu tupruaa
- juu, se on muumipappa.

Niin on merikelpoinen,
pursi omatekoinen,
peräsintä kääntää pappa.
Ei voi olla parempaa,
keula tyrskyyn sukeltaa,
sillon pappa rauhan saa.

Pappa tuuleen viheltää,
vie ulapalle kaukokaipuu,
Merten sävelet taas raikuu.
Hän on lapsi mieleltään.

Olkoon tyyni, myrsky-sää,
pappa aistii houkutuksen.
Pian saa hän lohdutuksen,
hän on merten huimapää.

Mukaan joskus pääsevät
muumien myös ystävät,
kipparina Muumipappa.
Myrsky nousee yllättäen,
pursi kyntää avaa päin,
myhähtelee Muumipappa.

Vaaroja hän väheksyy,
siinä suurin ehkä syy,
kun ei pelkää Muumipappa.
Piippu hiljaa pihisee,
pappa reivaa, tähyilee,
seikkailua enteilee.

Pappa tuuleen viheltää,
vie ulapalle kaukokaipuu,
Merten sävelet taas raikuu.
Hän on lapsi mieleltään.

Olkoon tyyni, myrsky-sää,
pappa aistii houkutuksen.
Pian saa hän lohdutuksen,
hän on merten huimapää.

Ei voi olla parempaa,
keula tyrskyyn sukeltaa,
silloin pappa rauhan saa.

Säv. P. A. L. Kartner
San. P. A. L. Kartner
Suom. Jertta Ratia-Kähönen ja Benny Törnroos

Onko korvat pesty


No onko pesty tarkkaan,
onko hampaat harjattu?
Mamma tulee tarkistamaan,
ettei ole fuskattu.
Muumi peiton alla kellii,
varjo läikkyy ikkunaan.
Muumipappa sisään hiipii
satukirja mukanaan.
Muumipappa sisään hiipii
satukirja mukanaan.

Loistaa ikkunasta kuu,
Muumipeikko uneksuu.
Haukotellen yhtenään
kääntyilee hän sängyssään.

Unten mailla matkustella
selässä voi kamelin.
Varsi luudan varpasella
lentää pilvipalatsiin.
Mutta joskus uni viekin
synkkään, kylmään tunneliin.
Heräät helpottunein mielin
aamun ensi säteisiin.
Heräät helpottunein mielin
aamun ensi säteisiin.

Loistaa ikkunasta kuu,
Muumipeikko uneksuu.
Haukotellen yhtenään
kääntyilee hän sängyssään.

Loistaa ikkunasta kuu,
Muumipeikko uneksuu.
Haukotellen yhtenään
kääntyilee hän sängyssään.

Säv. P. A. L. Kartner
San. P. A. L. Kartner
Suom. Jertta Ratia-Kähönen

Nipsu on kultainen


Kultainen on Nipsu, otus herttainen.
Malttamaton, hyvä tuttu kaikkien.
Livohkaan päätä pahkaa painaltaa,
jos häntä kammottaa.

Nipsusta pitää varmaan jokainen.
On kultaisen saanut Nipsu sydämen.
Laskuista ei voi jättää milloinkaan,
kun muumeista kerrotaan.

Nipsulla on ruokahalu pohjaton.
Se harmittaa, massua jos kouristaa.
Ummistaa silmät muina miehinä.
Harventaa, haluaa ahmintaa.

Nipsusta pitää varmaan jokainen.
On kultaisen saanut Nipsu sydämen.
Laskuista ei voi jättää milloinkaan,
kun muumeista kerrotaan.

Ei Nipsua näy. Synkän vuoren onkaloon
etsimään käy joka iikka luolastoon.
Pikku Myy väittää Nipsun huvikseen
leikin uuden vain keksineen.

Nipsusta pitää varmaan jokainen.
On kultaisen saanut Nipsu sydämen.
Laskuista ei voi jättää milloinkaan,
kun muumeista kerrotaan,
kun muumeista kerrotaan.

Säv. P. A. L. Kartner
San. P. A. L. Kartner
Suom. Jertta Ratia-Kähönen ja Benny Törnroos

Muumitanssi


Kädet ilmaan vie ja vasen jalka etteen,
laske kädet alas, jalka paikalleen.
Sitten kyykylleen ja toinen jalka taakse,
ylös seisomaan, ei vitkastella saa.

Voit muumihumpan tämän laulun kanssa opetella.
Kiitos kuuman muumijumpan mainiosti voi.
On hauska humppaa harjoitella.
Se loistavan, joustavan kunnon toi.

Muumihumppa soi.
Nyt kuulet, miten muumihumppa soi!
Muumihumppa soi.
Nyt kuulet, miten muumihumppa soi!

Kädet ilmaan vie ja vasen jalka etteen,
laske kädet alas, jalka paikalleen.
Sitten kyykylleen ja toinen jalka taakse,
ylös seisomaan, ei vitkastella saa.

Voit muumihumpan tämän laulun kanssa opetella.
Kiitos kuuman muumijumpan mainiosti voi.
On hauska humppaa harjoitella.
Se loistavan, joustavan kunnon toi.

Muumihumppa soi.
Nyt kuulet, miten muumihumppa soi!
Muumihumppa soi.
Nyt kuulet, miten muumihumppa soi!

Ja kädet ilmaan vie ja vasen jalka etteen,
laske kädet alas, jalka paikalleen.
Sitten kyykylleen ja toinen jalka taakse,
ylös seisomaan, ei vitkastella saa.

Voit muumihumpan tämän laulun kanssa opetella.
Kiitos kuuman muumijumpan mainiosti voi.
On hauska humppaa harjoitella.
Se loistavan, joustavan kunnon toi.

Muumihumppa soi.
Nyt kuulet, miten muumihumppa soi!
Muumihumppa soi.
Nyt kuulet, miten muumihumppa soi!

Säv. P. A. L. Kartner
San. P. A. L. Kartner
Suom. Jertta Ratia-Kähönen

Nuuskamuikkusen laulu


Kauas merien taa Nuuskamuikkusta kantaa
aallot vihreän veen, tuulet vauhtia antaa.
Moottorin pärinää Muikkunen ei voi sietää.
Särinä, tärinä - korviin se särähtää.

Nuuskamuikkunen ei halua
ei junaa, autoa, ei mopoa.
Kun hän matkaa muilla mailla
tarkkaa määränpäätä vailla,
matkalippua ei tarvita.

Talven tullen hän käy kohti etelän rantaa.
Teltan pakkaa hän vai, repun selässään kantaa.
Muumit kauaksi jää, neuvot viimeiset antaa.
Hän saa reissullaan uutta kerrottavaa.

Nuuskamuikkunen ei halua
ei junaa, autoa, ei mopoa.
Kun hän matkaa muilla mailla
tarkkaa määränpäätä vailla,
matkalippua ei tarvita.

Muumilaaksossa hän kaikki vastukset voittaa.
Hilpeän sävelmän huuliharpullaan soittaa.
Ei vapauttaan tahdo tavaraan vaihtaa.
On keveämpää sitä ilman kun jää.

Nuuskamuikkunen ei halua
ei junaa, autoa, ei mopoa.
Kun hän matkaa muilla mailla
tarkkaa määränpäätä vailla,
matkalippua ei tarvita.

Säv. P. A. L. Kartner
San. P. A. L. Kartner
Suom. Jertta Ratia-Kähönen

Muumit, muumit


Muumit, muumit!
Nyt kuunnelkaa, nyt kuunnelkaa, kun kaikki huutaa:
muumit, muumit, muumit!

Muumit, muumit!
Jo Muumilaaksoon koko konkkaronkka suuntaa…
Muumit, muumit, muumit!

Mä tahdon Muumipapan kanssa purjehtia myrskysäätä uhmaten.
Ja Nuuskamuikkusesta seuraa tahdon metsiin kuiskiviin kun astelen.

Muumit, muumit!
Nyt kuunnelkaa, nyt kuunnelkaa, kun kaikki huutaa:
muumit, muumit, muumit!

Muumit, muumit!
Jo Muumilaaksoon koko konkkaronkka suuntaa…
Muumit, muumit, muumit!

Me Muumimamman keittiössä muovailemme taikinasta piirakan.
Ja nuotiolla Hemulilta kuulla saamme jutun vallan mahtavan.

Muumit, muumit!
Nyt kuunnelkaa, nyt kuunnelkaa, kun kaikki huutaa:
muumit, muumit, muumit!

Muumit, muumit!
Jo Muumilaaksoon koko konkkaronkka suuntaa…
Muumit, muumit, muumit!

Nyt taikahattuun pujahdan ja muutun muumin muotoiseksi tykkänään.
Kai silloin voisin Muumipeikon kanssa juosta merenrantaan leikkimään.

Muumit, muumit!
Nyt kuunnelkaa, nyt kuunnelkaa, kun kaikki huutaa:
muumit, muumit, muumit!

Muumit, muumit!
Jo Muumilaaksoon koko konkkaronkka suuntaa…
Muumit, muumit, muumit!

Säv. P. A. L. Kartner
San. P. A. L. Kartner
Suom. Jertta Ratia-Kähönen ja Benny Törnroos

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Nipsun laulu


Kuka aina nukkuu muita pidempään
mut merkin tullen kiipee alas
nuoratikkailtaan
Aina uudestaan seikkailua kohti
hän rientää eteenpäin kuono ylpeyttä
hohti

Nipsu meidän ystävämme
etsii aarteet puolestamme
pelkoakaan ei kai tunne
Mikä se oli se ääni

Nipsu uljas ystävämme
ryhti suora, hymysuinen
pelkoakaan ei kai tunne
Mikä se oli se ääni

Jos jotain voit sä voittaa - sen Nipsu
kyllä koittaa, hän kaiken haluu kerran
kokee, ehkä jopa voittaa
Vaikka Nipsu hiukan pimeyttä pelkää,
ei mikään pelko estä hän täyttämästä
nälkää

Nipsu uljas ystävämme
ryhti suora, hymysuinen
pelkoakaan ei kai tunne
Mikä se oli se ääni

Nipsu meidän ystävämme
etsii aarteet puolestamme
pelkoakaan ei kai tunne
Mikä se oli se ääni

Nipsu on pieni, suuri on mieli,
pienen seikkailijan

Nyt Nipsu tietä näyttää - hän rohkeutta
käyttää, tien löysi salaisen
se pitkä olla saattaa
Muumipeikko mukaan nyt tietä etsimään,
on Nipsun merkki joka puussa, sitä
pohditaan

Nipsu meidän ystävämme
etsii aarteet puolestamme
pelkoakaan ei kai tunne
Mikä se oli se ääni

Nipsu uljas pikkuruinen
ryhti suora, hymysuinen
pelkoakaan ei kai tunne
Mikä se oli se ääni

San. Timo Poijärvi
Säv. Ari Vainio

Piisamirotta


Olen viisas, tiedän vaarat
ei sotke mua tien haarat
Minusta on yhdentekevää
tapahtuuko jotain vai eikö sittenkään,
mutta ihan varma - jotain tapahtuu

Häiritset taas minua
minä työskentelen, ajattelen
millään mitään väliä kai enää ei täällä oo

Piisamirotta, suuri filosofi
tietää paljon, miettii, pohtii
onko mikään totta
Piisamirotta, suuri filosofi
tietää paljon, miettii, pohtii
onko mikään totta

Uuden sillan takia muutti filosofi
Muumipapan talon asumaan
Hän nukkuu riippumatossa,
miettii tulevaa
oikeastaan yhdentekevää

Häiritset taas minua
minä työskentelen, ajattelen
millään mitään väliä kai enää ei täällä oo

Piisamirotta, suuri filosofi
tietää paljon, miettii, pohtii
onko mikään totta
Piisamirotta, suuri filosofi
tietää paljon, miettii, pohtii
onko mikään totta

Säv. Timo Poijärvi
San. Timo Poijärvi

Muumipappa ja muistelmat


Muumipappa tiedetään,
merta rakastaa
parhaiten hän viihtyy
kun avaa myrskyää
Tarinoita monta hän kertoo meille aina
kaikki niissä totta on, siis kokemusta vain

Hän muistelmiaan kirjoittaa aina uudestaan
kirjan nahkakantisen aikoo valmistaa
Jostain syystä kirjoitus ei tahdo sujua
ehkä ensi vuonna, nyt tahdon lojua

Muumipappa ja muistelmat
ne pitkään kestään vaan
Ei häntä saa kukaan hoputtaa
tai työstä ei mitään tuu

Muumipappa tuntee niin monet ystävät
nuoruutensa matkat ja paikat kaukaiset
Esikuva mainio än meille aina on
hosuminen hänelle on asia mahdoton

Muumipapan hattu on musta, komea
silinteri korkea, se arvonnäyttäjä
Jostain syystä kirjoitus ei tahdo sujua
ehkä ensi vuonna, nyt tahdon lojua

Muumipappa ja valtameri
ne yhdessä seikkailee
Purjeveneellä seikkailuun
hän nauttii ja kiiruhtaa

Muumipappa ja muistelmat
ne pitkään kestään vaan
Ei häntä saa kukaan hoputtaa
tai työstä ei mitään tuu

Säv. Timo Poijärvi
San. Timo Poijärvi

Reipas Muumipeikko


Nuuskamuikkusta hän ihailee
yhdessä he usein seikkailee
Niiskuneidistä hän punastuu
nilkkarenkaan löysi, venyi naurusta suu

Mustasukkainenkin olla voi
joskus Muumipeikko - lempo soi
Uteliaana seikkailusta toiseen
kotiin palataan, kun ensin käydään toimeen

Muumipeikko, Muumipeikko
tahtoo tietää, ei oo heikko
Muumipeikko, Muumipeikko
vaarat voittaa, reipas veikko

Nipsun kanssa usein touhuilee
polut, merenrantaluolat hakee
Näkinkengät kerää äidilleen,
helmet laittaa piiloon Niiskuneidille

Muumitalon yläkerrassa
hän asuu, leikkii paljon puutarhassa
Uteliaana seikkailusta toiseen
kotiin palataan, kun ensin käydään toimeen

Muumipeikko, Muumipeikko
tahtoo tietää, ei oo heikko
Muumipeikko, Muumipeikko
vaarat voittaa, reipas veikko

Muumipeikko, Muumipeikko
tahtoo tietää, ei oo heikko
Muumipeikko, Muumipeikko
vaarat voittaa, reipas veikko

Säv. Timo Poijärvi
San. Timo Poijärvi

Pannaria luolassa


Uusi päivä alkoi taas,
kun Nipsu Muumipeikon sai
kanssaan metsän tietä tutkimaan
Hei mennään tietä tutkimaan!

Jännitys vei mukanaan,
kun seikkailijat aikanaan
merenrannan löysivät, hei
Hei mennään rantaan leikkimään!

Seikkailumme jälleen
syödään hilloo, pannarii
Seikkailumme jälleen
syödään hilloo, pannarii
Aina maistuu paremmalta luolan piilossa
ja me syödään merenrantaluolassa

Muumipeikko sukeltaa
ja helmet kauniit kalastaa
Ne riviin hiekalle hän asettaa
hiekkaan piiloon vaan

Samaan aikaan Nipsu löytää
luolan ison täydellisen
se heidän oma piilopaikkansa on
Piilopaikka hieno on!

Seikkailumme jälleen
syödään hilloo, pannarii
Seikkailumme jälleen
syödään hilloo, pannarii
Aina maistuu paremmalta luolan piilossa

Vatsat täynnä herkkui taas,
on aika pienten torkkujen,
me unta nähdään pyrstötähdistä
Pyrstötähti kaukainen!

ja me syödään merenrantaluolassa
Seikkailumme jälleen
syödään hilloo, pannarii
Seikkailumme jälleen
syödään hilloo, pannarii
Aina maistuu paremmalta luolan piilossa
ja me syödään merenrantaluolassa

Pannarii, hilloa,
pannarii, hilloa...
merenrantaluolassa!

San. Timo Poijärvi
Säv. Ari Vainio

Muumimamma tietää


Seikkailusta toiseen me usein riennetään
vaaroja on monenlaisii, se toki tiedetään
Alkuvuorten kallioilta ylös kiivetään
tähtitornin luokse yhä ylös pyritään

Aina joskus tuntuu,
vaikkei haluis myöntääkään
aina joskus tuntuu
miten tästä selvitään?

Vaikka maailma kaatuis ympärillä,
taivas putois päähän,
pyrstötähdet pelottais,
pois huolet kaikki jäähän
Kun Muumimamma aina tietää,
miten parantaa kaikki sekasotkut ja
maailmanloput hän jälleen kuntoo saa

Tähtitornin professori katastrofin näkee
pyrstötähti pelottava kiireen meille tekee

Aina joskus tuntuu,
vaikkei haluis myöntääkään
aina joskus tuntuu
miten tästä selvitään?

Vaikka maailma kaatuis ympärillä,
taivas putois päähän,
pyrstötähdet pelottais,
pois huolet kaikki jäähän
Kun Muumimamma aina tietää,
miten parantaa kaikki sekasotkut ja
maailmanloput hän jälleen kuntoo saa

Muumimamma hoitaa... kaiken kuntoon taas!

Vaikka maailma kaatuis ympärillä,
taivas putois päähän,
pyrstötähdet pelottais,
pois huolet kaikki jäähän
Kun Muumimamma aina tietää,
miten parantaa kaikki sekasotkut ja
maailmanloput hän jälleen kuntoo saa

Säv. Timo Poijärvi
San. Timo Poijärvi

Myrkkypensas


Kun Muumipeikko ystävineen vuorta laskeutuu,
taivaan väri muuttuu ja uhka lähestyy
He pienen järven löysivät, se melkein kuiva on
kohta kuului kaukaa avunhuuto voimaton

Muumipeikko syöksyy ääntä kohti auttamaan

Myrkkypensas häntään Niiskuneidin tarttuu
kiskoo, vetää, heiluu, ei rimpuilusta piittaa
Muumipeikko rohkeasti kasvin kippuun ryntää
hyppii, heiluu, vihaisesti hännänsä piiskaa

Kun Muumipeikko taistelee, niin kaikki katselee
he huokailevat rohkeutta, voimaa iskevää
Veitsellänsä silpoo kasvin pieniin osiin vain,
on tyngät enää jäljellä: "Jaha, selvä on!"

Muumipeikko syöksyy ääntä kohti auttamaan

Myrkkypensas häntään Niiskuneidin tarttuu
kiskoo, vetää, heiluu, ei rimpuilusta piittaa
Muumipeikko rohkeasti kasvin kippuun ryntää
hyppii, heiluu, vihaisesti hännänsä piiskaa

Säv. Timo Poijärvi
San. Timo Poijärvi

Niiskuneiti ja Muumipeikko


Veljen kanssa saapui Muumilaaksoon
tuo Niiskuneiti sievä Muumilaaksoon
Ensi töikseen hurmas Muumipeikon
sai seuraksensa turvallisen veikon

Hän on romanttinen, haaveilee
katsoo kukkia ja haaveilee
Hän pitää kiiltävistä koruista,
niin kuin kaikki tytöt, nauttii loruista

Kultainen nilkkarengas
Niiskuneidin jalassa
hän katsoo Muumipeikkoa,
kun istuu tuo kalassa
Mistä löytyis unelmien prinssi,
vaan ei heikko
taidan tietää - tuolla istuu
kovin tuttu Muumipeikko!

Hukkasi hän nilkkarenkaan kauniin
kiiltävän ja kultaisen, niin kauniin
Kohta riensi Muumipeikko apuun
hän löysi korun, pääsi jutun makuun

Kaiken tahtoo tehdä Muumipeikko ystävänsä eteen
hakee hälle vaikka tähdet taivahalta veteen
Kaiken tahtoo tehdä Muumipeikko ystävänsä eteen
hakee hälle vaikka tähdet taivahalta veteen

Kultainen nilkkarengas
Niiskuneidin jalassa
hän katsoo Muumipeikkoa,
kun istuu tuo kalassa
Mistä löytyis unelmien prinssi,
vaan ei heikko
taidan tietää - tuolla istuu
kovin tuttu Muumipeikko!

Säv. Timo Poijärvi
San. Timo Poijärvi

Pitkin meren pohjaa


"Kautta häntäni", sanoi
Muumipeikko ihmeissään
siinä missä meren piti olla edessään
Ei ollut vettä missään
pelkkää pohjaa vain
ammotti paikallaan tumma tavaton kuilu

Niisku pohtii, vielä miettii,
kokoon kutsuu muut,
miten voimme kotiin päästä
ja hymyyn saada suut
Nuuskamuikkunen sitten keksi,
miten selvitään,
puujalat jokaiselle heti etsitään

Ensin harjoitellaan,
sitten matkaan käydään
halki meren pohjan matkaa taitetaan

Pitkin meren pohjaa
pian kotiin joukko kulki
tahtoivat he tuoda ison varoituksen julki

"Mikä tuo on", kysyi
Muumipeikko ihmeissään
iso tumma suuri laiva hylky paikoillaan
Nipsu sitten löysi tikarin kultakoristeisen
oli varma lisää kultaa hylky piilottaa

Ensin harjoitellaan,
sitten matkaan käydään
halki meren pohjan matkaa taitetaan

Pyrstötähti taivaan
meidän kauniin meren poisti,
pilvet sekä vuoret,
nyt ne punaisena loisti

Pitkin meren pohjaa
pian kotiin joukko kulki
tahtoivat he tuoda ison varoituksen julki

Säv. Timo Poijärvi
San. Timo Poijärvi

Tänä kesäyönä


Muumipeikko istuu,
tuijottaa yli aution merenpohjan
hiekka hohti punaa
pyrstötähden heijastamaa
Merenpohjan valot,
mustina kohoo yli aavan ja maan
Muumipeikko pohtii suruissaan,
miten maa tästä selviää

Minä rakastan metsää mertaa ja sadetta
tuulta ja auringonpaistetta
ruohoa ja sammalta
- miten mahdotonta olisikaan elää ilman

Näkinkenkä lauloi hiljaa vaan,
meri muistaa kuiskailee
muuten oli hiljaa kaikkialla,
kovin tummaa, hämärtää
Muumipeikko valvoo, vahtii yön
katsoo alas kaukaisuuteen
tänä kesäyönä pelottaa,
miten maa tästä selviää

Minä rakastan metsää mertaa ja sadetta
tuulta ja auringonpaistetta
ruohoa ja sammalta
- miten mahdotonta olisikaan elää ilman

Minä rakastan metsää mertaa ja sadetta
tuulta ja auringonpaistetta
ruohoa ja sammalta
- miten mahdotonta olisikaan elää ilman

Säv. Timo Poijärvi
San. Timo Poijärvi

Kermakakku


Paratiisipäärynöitä, kermavaahtoa
kakkuvati kannattelee sokeriherkkua
Suklaakirjaimin koristeltu on
Muumipeikon kermakakku erinomaisin

Pyrstötähti lähestyy, kaikki pakenee,
mutta Muumimamma kakkua koristaa

Vaikka koko laakso pois jo hamuaa,
Muumimamma peikkoansa yhä odottaa
Kohta kannetaan amme, kermakakku
luolan suojaan perheen herkku vaivoin kammetaan

Pyrstötähti lähestyy, kaikki pakenee,
mutta Muumimamma kakkua koristaa

Antaa tulla vaan pyrstötähdenkin
"Ei hätää", Muumimamma hymyilee
Valmistuu jo Muumipeikon kermakakkukin
suuri tähti sokerista säteilee

Pyrstötähti lähestyy, kaikki pakenee,
mutta Muumimamma kakkua koristaa

Antaa tulla vaan pyrstötähdenkin
"Ei hätää", Muumimamma hymyilee
Valmistuu jo Muumipeikon kermakakkukin
suuri tähti sokerista säteilee

Karkuun laakson väki nyt jo hamuaa

"Ei hätää", Muumimamma hymyilee
Valmistuu jo Muumipeikon kermakakkukin
suuri tähti sokerista säteilee

Säv. Timo Poijärvi
San. Timo Poijärvi

Voi voi, sanoi Muumimamma


Pyrstötähti lähestyy,
koko laakso pakenee
toiset juoksee kiiruhtaa,
toiset piiloutuu

Kaikki laakson asukkaat,
isot pienet ja kaikki muut
lähtee pois, ei kukaan jää
pyrstötähteä odottamaan

"Voi voi", sanoi Muumimamma
"Minä kannan hillopurkit, ota sinä laatikot"
Näin alkoi tavaton pakkaaminen,
juokseminen ja kantaminen
"Pian pian", sanoi Muumipappa
"Kohta on jo hämärää, luolan katto
täytyy peittää vielä ennen pimeää!"

Muumipappa kiiruhtaa,
työntökärryjä vauhdittaa
kylpyamme, täytekakkukin
luolaan kannetaan

"Voi voi", sanoi Muumimamma
"Minä kannan hillopurkit, ota sinä laatikot"

Ilma muuttuu kuumemmaks, valo häviää
on muumiperhe jo luolassaan
istuu odottamaan
Viime hetkellä kiiruhtaa Muumipeikko
se etsimään
tuo silkkiapinan mukanaan,
luolaan ennättää

Säv. Timo Poijärvi
San. Timo Poijärvi