sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Teatterirotta Emman laulu

Mä teatterissa touhuan ja paikat siivoan
ja ympäriinsä laahustan ja lamput sammutan.
Kaiken kuulen ja nään
sitä pohtimaan jään,
sekä kyselemään
miksi rähjäättekään?
On maailma teistä niin kummallinen
liian suuri ja turhankin vaarallinen,
että ihanaa ois jos se muuttua vois,
hokkuspokkusta noin katastrofitkin pois!
Kuulkaa nyt siis:
Teidän unelmaa se on
ja leikkimistä vaan.
Maailma on mitä on, uskokaa
ei sitä sen paremmaksi saa.

On työni yhtä sotkua ja paikat tomuaa
vaan tärkeintä on tietää itse mikä kiinnostaa.
Kaiken kuulen ja nään
sitä pohtimaan jään,
sekä kyselemään
miksi rähjäättekään?
Te kaikesta purnaatte, tehtiinkö näin
joko melkein tai oikein tai sinnepäin,
onko mustaa vai valkeaa tai vihreää
aina unhoon nyt jää arjen harmaus tää.
Kuulkaa nyt siis:
Te sitä pelkäätte niin, se on ymmärrettävää.
Maailma on mitä on, uskokaa,
ei sitä sen pahemmaksi saa.

San. Tove Jansson
Säv. Erna Tauro
Suom. Kirsi Kunnas

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti