sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Aamulla on syksy

Aamulla on syksy ja hän poissa telttoineen.
Taas laaksoihin etelän käy yksikseen.
Vaikka ikävän tunnen, en jää itkemään,
minä keväällä hänet taas nään.

Kun on kulkijan luonto, on vapaa lähtemään.
Näin rauhansa ystävä voi säilyttää.
Tutut laulunsa mukanaan soi matkoillaan
ja hän minutkin saa laulamaan.

Ovat jossakin siellä ne kieltotauluineen,
missä kulkee hän piippuineen ja hattuineen.
Vaan huhtikuun aamuun kun herään kirkkaaseen,
hän on palannut huuliharppuineen.

Ja jos tuuli hänen soittonsa korviisi suo,
silloin kenkiä ei käytä Nuuskamuikkunen tuo.
Uudet laulunsa mukanaan soi matkoiltaan,
ja hän minutkin saa laulamaan.

Ja ne hurjimmat tarinat hänen matkoiltaan,
joita harvoin vain käy meille noin kertomaan.
On teltta ja piippu ja hiljainen mies,
joka seikkailuun meidät taas vie.

Ei tavaraa halua, huuliharpun vaan.
Se on ainoa, mistä et saa luopumaan.
"Joka pikku ötökällä on rusetti hännässään",
sitä soittaa hän niin mielellään.

Ja kun syksy taas on tullut, hän on poissa telttoineen.
Taas laaksoihin etelän käy yksikseen.
Vaikka ikävän tunnen, en käy itkemään,
minä luottaahan voin ystävään.

Sillä syksyllä on aamu ja hän poissa telttoineen.
minä talveani odottamaan käyn hiljalleen.
Ja kun huhtikuun aamuun taas herään kirkkaaseen.
Hän on palannut huuliharppuineen!
Hän on palannut huuliharppuineen!

San. Heikki Mäenpää
Säv. Heikki Mäenpää

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti