sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Hei Muumit

Vuorten ja laaksojen sylissä kaukana
aukeaa muumien mukava maailma.
Entisten aikojen maa, satujen maa.

On muumien elämä suvea suloista,
talven he nukkuvat loitolla murheista.
Neulaset vain masussaan, ruokanaan,
ei sen parempaa.

Ei muumitaloa lukita yöksi, hei muumit.
Kun hämärä hiipuu jo tähtien vyöksi, hei muumit.
Karkeloi kansa ja kunnailla soi, muumeilta elämää oppia voi.
Hei muumit, hei muumit.

Pappa ei hatusta erkane ikänä,
laukku on mammalla henki ja elämä.
Nipsu se on lääpällään kimmeltävään.

On keksijä Niiskulla nenällä kakkulat,
siskonsa otsalla kiehkurat hurmaavat.
Hemuli hamuaa vaan helmojaan ja kokoelmaa.

Ei muumitaloa lukita yöksi, hei muumit.
Kun hämärä hiipuu jo tähtien vyöksi, hei muumit.
Karkeloi kansa ja kunnailla soi, muumeilta elämää oppia voi.
Hei muumit, hei muumit.

Ei muumitaloa lukita yöksi, hei muumit.
Kun hämärä hiipuu jo tähtien vyöksi, hei muumit.
Karkeloi kansa ja kunnailla soi, muumeilta elämää oppia voi.
Hei muumit, hei muumit, hei muumit.

Säv.  P.A.L. Kartner
San. P.A.L. Kartner
Suom. Jertta Ratia-Kähönen

Käy Muumilaaksoon

Kun Muumipeikko, Pikku Myy
ja Muumipappa esiintyy,
silloin laulut kutsukoon
tuijottelutuokioon.

Käy Muumilaaksoon.
Käy Muumilaaksoon.

Muumitalon asukkaat
seuraksesi kohta saat.
Pääset mukaan viidakkoon,
taikapilvikarkeloon.

Nyt Muumilaaksoon.
Nyt Muumilaaksoon.
Nyt Muumilaaksoon.
Nyt Muumilaaksoon.

Paa-pa-pa-paa-pa
paap-paap-pa-paa-paa.
Maa-ma-ma-maa-ma
maam-maam-ma-maa-maa.
Paa-pa-pa-paa-pa.
Maam-maam-ma-maa-maa-paa.
Paa-pa-pa-paa-pa...

Jos lähdet mukaan, lupaan sen,
saat muumihetken mieluisen,
vaikka mörön märinä
voi värisyttää välillä.

Käy Muumilaaksoon.
Käy Muumilaaksoon.

Jo muumiperhe odottaa,
ja huuliharpun repustaan
kaivaa Nuuskamuikkunen.
Hän soittaa tutun sävelen.

Vie Muumilaaksoon.
Vie Muumilaaksoon.
Vie Muumilaaksoon.
Vie Muumilaaksoon.

Paa-pa-pa-paa-pa...
Paa-pa-pa-paa-pa...
Paa-pa-pa-paa-pa...
Paa-pa-pa-paa-pa...
Paa-pa-pa-paa-pa...
Paa-pa-pa-paa-pa...

Säv.  P.A.L. Kartner
San. P.A.L. Kartner
Suom. Jertta Ratia-Kähönen

Jo taivas sineen pukeutuu

Mitä tahdot saavuttaa,
ystävyyttä, mammonaa.
Joka kerran valinnan,
sinä päätän varmimman.

Et rahaa onneen tarvitse,
usein ahdistaa vain se.
Sydäntäsi tottele,
oikein tee ja riemuitse.

Mitä tahdot saavuttaa,
ystävyyttä, mammonaa.
Joka kerran valinnan,
sinä päätän varmimman.

Et rahaa onneen tarvitse,
usein ahdistaa vain se.
Sydäntäsi tottele,
oikein tee ja riemuitse.

Säv.  P.A.L. Kartner
San. P.A.L. Kartner
Suom. Jertta Ratia-Kähönen

Rohkeus voittaa (albumiversio)

Vei retki hetkeen jännimpään.
Ei käynyt pahoin kellekään.
Vaik huimaan syöksyi maata päin
tuo tähti yllättäin.
Sen pyrstö tulta löi
ja laineet melkein söi.

Voi vielä paljon uskaltaa,
voit omat tunteet paljastaa.
Se polku kauas johtakoon,
myös rotkoon, vuoren onkaloon.

Voi vielä paljon uskaltaa,
voi Muumilaaksoon piipahtaa.
Kun aalto kuohuhampaillaan
taas rannan hiekkaa nakertaa.

Nyt myrsky on kuin unta vaan,
taas värit hohtaa ennallaan,
ja laakson metsä huminoi
ja aamulaulu soi.
Ja kaikki äänen toi.

Jo taivas sineen pukeutuu
ja meren silkkiin kuvastuu.
Pian valoon nostaa ruohoon pään,
jää rapu ryömimään.
Ja huuto lokkien
soi riemuinen.

Voi vielä paljon uskaltaa,
voi Muumilaaksoon piipahtaa.
Kun aalto kuohuhampaillaan
taas rannan hiekkaa nakertaa.

Voi vielä paljon uskaltaa,
voi Muumilaaksoon piipahtaa.
Kun aalto kuohuhampaillaan
taas rannan hiekkaa nakertaa.

Säv.  P.A.L. Kartner
San. P.A.L. Kartner
Suom. Jertta Ratia-Kähönen

Muumien kaunis maa

Ei löydy toista kolkkaa kamaralta,
minne yhtä mieluisasti lähtisin.
Ei kummituskaan tunnu kamalalta,
jos Muumilaaksossa sen näkisin.

On talven jälkeen kuumat kesän hehkut,
syvänsinisenä meri loiskuttaa.
Ei estää voi, kun Muumilaakson metkut,
jo tempaa mukaan, uuteen houkuttaa.

Muumit ja muumien maa
jokainen tuntee pian omanaan.
Muumit ja muumien maa
vie maailman lapset seikkailemaan.

Voi täällä nähdä riemun, hurjan kauhun,
vuorenhuiput yltää melkein taivaisiin.
On aika unelmoinnin, aika naurun.
Ei sota kuulu puheenaiheisiin.

Kun metsä kuiske huokuu seikkailuita,
kun aika tuntee jääneen paikalleen,
voi olla vapaa loukkaamatta muita,
ja siksi Muumilaaksoon retken teen.

Muumit ja muumien maa
jokainen tuntee pian omanaan.
Muumit ja muumien maa
vie maailman lapset seikkailemaan.

Säv.  P.A.L. Kartner
San. P.A.L. Kartner
Suom. Jertta Ratia-Kähönen

Vaara on ohi!

Luonnonmerkit sen aluksi kertoi,
jotain suurta kohta tapahtuu
Pyrstötähti meitä kohti jo joutui
laakson päälle se laskeutuu

Taivaan väri jo tummaksi muuttui,
merki häipyi, se sumuksi haihtui
Pakokauhu koko laakson valtas,
piiloon painui kaikki, mörkökin laihtui

Miten suuri onni kohtasikaan,
kun pyrstötähti meni ohi maan

Taivas, aurinko, meri ja vuori
täällä tänään ne kaikki jälleen on
Vaaran jälkeen taas tunnen - olen nuori
pyrstötähti jo kaukana on

Koko laakson väki pois jo siirtyi,
tuhon alta turvaan kiireen vilkkaa
Muumiperhe pysyi paikoillaan,
kesti hyvin, kuuli toisten pilkkaa

Pian saapui joukko Muumipeikon,
keittiöstä löytyi perhe rakkain
Metsän läpi kohta matka joutui,
luolan suoja on nyt kaikkein parhain

Miten suuri onni kohtasikaan,
kun pyrstötähti meni ohi maan

Taivas, aurinko, meri ja vuori
täällä tänään ne kaikki jälleen on
Vaaran jälkeen taas tunnen - olen nuori
pyrstötähti jo kaukana on

On taivaansini meille tullut takaisin
jälleen loiskii meri vallaton
Kaikki väki ilosta sekaisin
Juhlitaan: nyt vaara ohi on!

Säv. Timo Poijärvi
San. Timo Poijärvi

Hattivatit liikkuu taas

Ei kuule, kuule koskaan mitään
ne ei puhu, puhu koskaan mitään
Niiden värittömät silmät
aina tuijottaa vain itään

Hattivatti, hattivatti, hattivatti, hattivatti

Ne liikkuu, heiluu, hiipii vaan
jatkaa matkaa halki maan
Et koskaan niitä kiinni saa
ne itään jaksaa suunnistaa

Hattivatti, hattivatti, hattivatti, hattivatti

Sähköä ja suhinaa,
hiljaista kohinaa
Hattivatit liikkuu taas
hattivatit liikkuu taas

Hattivatti, hattivatti, hattivatti, hattivatti

Säv. Timo Poijärvi
San. Timo Poijärvi

Jotta taivas näkyis taas

Kiiltomadot sammuu,
matka painaa kulkijaa
Pyrstötähti hehkuu,
aamu harmaa sarastaa

Kun vain retki yllä,
meren kuivan taakse jää
Yhdessä me kyllä
vielä tästä selvitään

Alla punaisenkin taivaan,
esteet kanssas tieltä raivaan
Alla punaisenkin taivaan,
esteet kanssas tieltä raivaan
Kun taas sillan yllä tutun joen nään
musta avaruuskin jo häviää
Jotta taivas näkyis taas,
jotta taivas näkyis taas

Retkijoukko turvaa
vaiti hakee toisistaan

Jollet sinä pelkää,
niin en pelkää minäkään
Yhdessä me kyllä
vielä tästä selvitään

Alla punaisenkin taivaan,
esteet kanssas tieltä raivaan
Alla punaisenkin taivaan,
esteet kanssas tieltä raivaan
Kun taas sillan yllä tutun joen nään
musta avaruuskin jo häviää
Jotta taivas näkyis taas,
jotta taivas näkyis taas

Kun taas sillan yllä tutun joen nään
musta avaruuskin jo häviää
Jotta taivas näkyis taas,
jotta taivas näkyis taas

Säv. Timo Poijärvi
San. Irmeli Wartiainen-Suojalehto

Kevätlaulu

Jälleen kevät on, sen nähdäkin jo voi
purot lorisee, linnut kilpaa laulaa
Kevät aikaan saa sen tunteen voimakkaan,
palaan taas, jos mua huvittaa

Joka pikku eläimellä rusetti on hännässään
luonnon riemun tuntee kaikki nenässään
Hei hei vaan ja aika riemun tullut on
kevätlaulun soittaa saan

Luonnon helmassa mä viihdyn parhaiten
laitan nuotion ja tuoksuttelen ilmaa
Aina silloin tällöin täytyy ihmisen
yksin olla, siis olen onnellinen

Joka pikku eläimellä rusetti on hännässään
luonnon riemun tuntee kaikki nenässään
Hei hei vaan ja aika riemun tullut on
kevätlaulun soittaa saan

Joen rannalta Nuuskamuikkunen löytyi
mukaan lähti suureen seikkailuun
Siitä asti huuliharppu soi usein
kevätlaulun soittaa saan

Kevätlaulun soittaa saan...

Säv. Timo Poijärvi
San. Timo Poijärvi

Pyörremyrsky

Pyörremyrsky
Pyörremyrsky
Pyörremyrsky
Pyörremyrsky

Kaukaa Egyptistä lentää hurja tuo
iso pyörremyrsky vaan ja saapuu heidän luo
Se kohisee ja hiekkaa pyörittää
vie kaikki mukanaan aina kauemmas
Niisku sitten äkkää ja oivan aatteen saa
voi Hemulin hame heidät lennättää

Pyörremyrsky
Pyörremyrsky
Pyörremyrsky
Pyörremyrsky

Kaukaa korkealle lensi pallo tuo,
jonka Hemulin hameesta Niisku äsken loi
He pyörivät ja kauas lensivät,
kunnes illan tullen tuuli laantuu taas
Isoon puuhun jäi pallo roikkumaan
ja alas kiipes joukko ihmettelemään

Pyörremyrsky
Pyörremyrsky
Pyörremyrsky
Pyörremyrsky

Se jymisee, se pyörii, se ulvoo, humisee
se taittaa puita, heittää heitä yhä eteenpäin

Pyörremyrsky
Pyörremyrsky
Pyörremyrsky
Pyörremyrsky

Säv. Timo Poijärvi
San. Timo Poijärvi

Viimeinen valssi

Tanssilava piiloutuu taa koivikon
kiiltomatoseppelein koristeltu on
Heinäsirkka viuluaan virittelee
metsän kaikki kansa jo odottelee

Valssi meitä pyörittää, lippu jo salkoon,
vaikka pyrstötähti taivasta halkoo
Aina vielä aikaa on viimeiseen valssiin
aamun tulleen piiloon me mennään sassiin

Nuuskamuikkunen harppuansa soittaa
heinäsirkan kanssa säveliä jo koittaa
Tanssilavan ympärillä on hauskaa
vilinää ja huisketta ympäri laukkaa

Valssi meitä pyörittää, lippu jo salkoon,
vaikka pyrstötähti taivasta halkoo
Aina vielä aikaa on viimeiseen valssiin
aamun tulleen piiloon me mennään sassiin

Kohta aika on taas herkkuja syödä
kiiltomatojen loisteessa juttuu lyödä
Nuuskamuikkunen vielä hetken soittaa
sitten kaikki lähtee, jo aamu koittaa

Valssi meitä pyörittää, lippu jo salkoon,
vaikka pyrstötähti taivasta halkoo
Aina vielä aikaa on viimeiseen valssiin
aamun tulleen piiloon me mennään sassiin

Säv. Timo Poijärvi
San. Timo Poijärvi

Lauttamatkalla seikkailuun

Kun Muumipeikko Nipsun otti
mukaan seikkailuun
he joenuomaa purjehtivat
pikku lautallansa niin

Joki sankarimme vei
yhä pidemmälle vain
Kohta hiekkasärkän luota löytyi
lauma krokotiilejä

Seikkailuun taas me riennetään
Yksinäisten Vuorten luokse vaan
Ei haittaa matkan vaaratkaan
tähtitornin luokse riennetään

Kun sankarimme selvisivät
krokotiilisärkältä,
niin matkaa jatkoivat he taas
kohti kaukaisuutta vaan

Pian Nuuskamuikkusen
huuliharpun kuulla voi
Ja uuden ystävän saivat näin
suureen seikkailuun

Seikkailuun taas me riennetään
Yksinäisten Vuorten luokse vaan
Ei haittaa matkan vaaratkaan
tähtitornin luokse riennetään
San. Timo Poijärvi
Säv. Ari Vainio

Muumitalon asukkaat

Hei tulkaa kaikki katsomaan
muumitalon puutarhaa
sen kiipeämispuun alle tulkaa

Kuistin alla joku on
Nipsuhan se verraton
aarteita se varmaan etsii

Ei muumitalon asukkaat
kai koskaan mene nukkumaan
ne seikkailusta toiseen rientää

Muumipeikko, Pikku Myy
talon takaa ilmestyy
nauraa paljon, juoksee kilpaa

Muumitalon asukkaat
hauskat ja elämänviisaat
Siellä aina leikitään
surut sekä ilot aina jaetaan

Joki kulkee talon taa
metsän taakse kaartaa
Pappa uuden sillan laittaa

Näkinkengät reunustaa
kukkapenkin edustaa
Muumimamma touhua seuraa

Talon monta kerrosta
vinttiä ja porrasta,
joka suuntaan sieltä näkee

Köyttä pitkin puutarhaan
Muumipeikko porhaltaa
sillan yli juoksee kilpaa

Muumitalon asukkaat
hauskat ja elämänviisaat
Siellä aina leikitään
surut sekä ilot aina jaetaan

Muumitalon asukkaat
hauskat ja elämänviisaat
Siellä aina leikitään
surut sekä ilot aina jaetaan

Säv. Timo Poijärvi
San. Timo Poijärvi

Muumipeikon laulu

Ne väittää, että Muumi on sadun peikko vaan,
mut kuinka satu voisi näin käydä laulamaan?
Ja olematon siksi ei kai liene Muumikaan.
Hellei, hellei, tää satu ole ei.

On ystäviä mulla, on Niiskuneitikin,
ja hänen luonaan aina mä oisin mieluummin,
ja hänen vuokseen joskus joudun suuriin vaaroihin.
Hellei, hellei, tää satu ole ei.

Mun seurassani joskus on Nuuskamuikkunen.
Ei kunnioita työtä hän puistovahtien.
Hän sanoo, että vahti kieltää leikit lapsien.
Hellei, hellei, tää satu ole ei.

No, Hemuleista oikein ei kukaan selvää saa.
Ne kerää kaikenlaista ja hamstraa tavaraa.
Sen vuoksi ihmisheimoa se joukko muistuttaa.
Hellei, hellei, tää satu ole ei.

Myös perin omituinen on pienenpieni Myy.
Jos jossain kuje tehdään, niin arvataan sen syy
- ja Myytä epäillessä hyvin harvoin erehtyy!
Hellei, hellei, tää satu ole ei.

Kai Mamma sekä Pappa myös mainittava ois,
en laulustani jättää mä heitä voisi pois,
ja kauniimmankin laulun heidän kuultavakseen sois.
Hellei, hellei, tää satu ole ei.
Hellei, hellei, tää satu ole ei.

Säv. Toivo Kärki
San. Reino Helismaa

Kerrotko tien Muumilaaksoon?

Pyörät ne pyörii ja pauhaten vaatii jokaisen sekunnin säästämään.
Minuuttisirkus tää anna ei rauhaa. Jatkuva kiire ei minnekään.
Mitätön veikkonen nimeä vailla, tottunut hämärään kulkemaan.
Pensaiden joukosta lehtien alta vaivoin vain rohkenen ehdottaa.

Kerrotko tien mulle Muumilaaksoon? Hetkeksi tahtoisin hengähtää.
Näytä jo tie mulle Muumilaaksoon. Selvä on kulkijan määränpää.

Minuuttisirkukseen turha on mennä, suotta käyn sekunnin säästämään.
Tieltä kun löytyvät laulujen aiheet. Sävelet täytyy vain pyydystää.
Hetkisen verran jo polkujas pitkin laskeudun vuorilta laaksoon päin.
Seikkailun purjeet mä tuuleen nostin. Aallot ne kantoi mua eteenpäin.

Kerrotko tien mulle Muumilaaksoon? Hetkeksi tahtoisin hengähtää.
Näytä jo tie mulle Muumilaaksoon. Selvä on kulkijan määränpää.

San. Heikki Mäenpää
Säv. Heikki Mäenpää

Vedessä paperilaiva

Vedessä paperilaiva, laivassa kynttilä.
Aina on toivoa siellä, missä on ystävä.
Hiljaiset paperilaivat, kynttilät liekkeineen,
monille ihmisille kertovat hiljalleen.

Aina on toivoa siellä, missä on ystävät.
Vedessä paperilaivat, laivoissa kynttilä.
Aina on toivoa siellä, missä on ystävä.
Huomisen paperilaivat, laivoissa kynttilä.

San. Heikki Mäenpää
Säv. Heikki Mäenpää

Mörkö kulkee

Mörkö ulvoo, huutaa pimeään.
Mörkö jossain kulkee yksinään.
Mihin jain jää mörkö seisomaan,
ei mikään pysty siinä enää kasvamaan.

Siihen jää vain paikka valkoinen.
Siinä näät sen joskus seisoneen.
Mörkö ulvoo, huutaa pimeään.
Mörkö jossain kulkee yksinään.
Kylmät silmät valoon tuijottaa...

Ystävää ei siitä koskaan saa.
Jäiset jäljet mörön jälkeen jää.
Mörkö huutaa yksin pimeään.

San. Heikki Mäenpää
Säv. Heikki Mäenpää ja Jouko Tapani Puranen

Aamulla on syksy

Aamulla on syksy ja hän poissa telttoineen.
Taas laaksoihin etelän käy yksikseen.
Vaikka ikävän tunnen, en jää itkemään,
minä keväällä hänet taas nään.

Kun on kulkijan luonto, on vapaa lähtemään.
Näin rauhansa ystävä voi säilyttää.
Tutut laulunsa mukanaan soi matkoillaan
ja hän minutkin saa laulamaan.

Ovat jossakin siellä ne kieltotauluineen,
missä kulkee hän piippuineen ja hattuineen.
Vaan huhtikuun aamuun kun herään kirkkaaseen,
hän on palannut huuliharppuineen.

Ja jos tuuli hänen soittonsa korviisi suo,
silloin kenkiä ei käytä Nuuskamuikkunen tuo.
Uudet laulunsa mukanaan soi matkoiltaan,
ja hän minutkin saa laulamaan.

Ja ne hurjimmat tarinat hänen matkoiltaan,
joita harvoin vain käy meille noin kertomaan.
On teltta ja piippu ja hiljainen mies,
joka seikkailuun meidät taas vie.

Ei tavaraa halua, huuliharpun vaan.
Se on ainoa, mistä et saa luopumaan.
"Joka pikku ötökällä on rusetti hännässään",
sitä soittaa hän niin mielellään.

Ja kun syksy taas on tullut, hän on poissa telttoineen.
Taas laaksoihin etelän käy yksikseen.
Vaikka ikävän tunnen, en käy itkemään,
minä luottaahan voin ystävään.

Sillä syksyllä on aamu ja hän poissa telttoineen.
minä talveani odottamaan käyn hiljalleen.
Ja kun huhtikuun aamuun taas herään kirkkaaseen.
Hän on palannut huuliharppuineen!
Hän on palannut huuliharppuineen!

San. Heikki Mäenpää
Säv. Heikki Mäenpää

Sellaista on Muumilaaksossa

On Muumilaksossa talo, jossa palaa iso valo,
ja valon alla on Muumiperhe verraton.
Muumien pelkona on vain mörkö kauhea.
Sellaista on Muumilaaksossa.

Joen lähellä on Muumien ystävä. Se ystävyys on ehdoton.
Muumipeikon, Nuuskamuikkusen ystävyys on ikuinen.
Sellaista on Muumilaaksossa.

On Muumilaaksossa Nipsu. Ei oo mikään hipsu.
Hän on tosi laiska, mutta veikko hauska.
Sellaista on Muumilaaksossa.

Pikku Myy on aika villi, lempiruokaansa on suolasilli.
Pieni on kuin pikkurilli. Ääni soi kuin pajupilli.
Sellaista on Muumilaaksossa.

Haaveet, hauskuus, ystävyys, Muumipeikon, Pikku Myyn,
Muumipeikon, Pikku Myyn onnen kestävyys.
Sellaista on Muumilaaksossa.

San. Heikki Mäenpää
Säv. Heikki Mäenpää
(Sanoitus pohjautuu Vatialan koulun 2A-luokkalaisten muumirunoon.
Lapsirunoilijat ovat nimeltään Antti, Juuso, Juha ja Pirkka.)

Uusi laulu Nuuskamuikkuselle

Uusi laulu Nuuskamuikkuselle, jossa Hemuli kasveja kerää.
Uusi laulu Nuuskamuikkuselle, jossa keväällä Muumilaakso herää.
Uusi laulu Nuuskamuikkuselle, josta Nipsun ja Niiskuneidin löytää.
Uusi laulu, uusi laulu, joka uusilla poluilla soi.

Laulu Muumimamman kammarista. Laulu lättypannun kahvasta kaikuu.
Laulu joenrannan maisemista, jossa soida voi kulkijan kaipuu.
Laulu Muumitalon sokkeloista, josta jokainen paikkansa löytää.
Uusi laulu, uusi laulu, joka uusille poluille vie.

Laulu siitä, kuinka juhannusyönä hattivatit siemenistä kylvetään.
Kuinka joukolla pyrstötähden tieltä Nipsun luolasta turva löydetään.

Uusi laulu vaikka Haisulista, jos se jollekin iloa antaa.
Laulu Muumilaakson maisemista, jossa rauhan he toisilleen antaa.
Uusi laulu meistä ystävistä, jotka uusilla poluilla kulkee
Uusi laulu, uusi laulu, jossa huuliharppu soi.

Laulu Muumipapan muistelmista. Laulu Mymmelistä pikkusiskoineen.
Siitä aina kiukkuisesta Pikku Myystä, niin ja Taikurista taikahattuineen.

Uusi laulu Nuuskamuikkuselle, jolla Muumipeikon herätellä voi.
Laulu Vilijonkan naapureille, laulu niille, jotka kuunnella ei voi.
Uusi laulu meille laulajille, joka voimia matkalle antaa.
Uusi laulu, uusi laulu, joka uusilla poluilla soi.

Uusi laulu, uusi laulu, jossa huuliharppu soi...

San. Heikki Mäenpää
Säv. Heikki Mäenpää

Mörön valituslaulu

Oon mörkö ainoa ja kaikkein suurin
ja pelkkä nimikin jo pelottaa.
Mä olen hirmu paha perin juurin
ja siellä missä kuljen jäätyy maa.
Pysy sängyssä vaiti yöt sua mä varoitan.
Kuulla voit pelottavan, kaukaisen mörön ulvonnan.
(Ulvontaa...)

Kun minä ulvon hiljenevät kaikki talot
ja lamput sammuvat, yön kylmyys jää.
Mä kaipaan paikkaa, missä palais valot
ne kylmää yötä voisi lämmittää.
Etsin ulvoen kaikki yöt mörköystävää
jolla on myöskin kylmä yksin kun on niin pimeää.
(Ulvontaa...)

San. Tove Jansson
Säv. Mika Pohjola
Suom. Vexi Salmi

Mårrans klagosång

Jag, mårran, är den största och den enda
och folk blir rädda när de hör mitt namn,
nu kan otroligt hemska saker hända
och marken blir till is där jag går fram.
Ligg i din säng om natten, du ska inte alls gå ut
för då kan du få höra en mårras fjärran tjut.
(Tjut)

När mårran tjuter blir det tyst i huset,
de släcker sina lampor överallt.
Jag vill ju bara sätta mig på ljuset
för att det ska bli lite mindre kallt.
Och jag söker hela tiden, jag tjuter natt och dag
efter en annan mårra som är lika kall som jag
(Tjut)

San. Tove Jansson
Säv. Mika Pohjola

Stora äppelsången

Nu sjunger jag den stora äppelsången
jag sjunger den för hundrafemte gången
med stora runda ord högt opp i himlens sky
och jag är den bedårande den arga lilla My!
Väldiga äpplen runda och sköna
gula och lysande röda och gröna
plocka och mosa och sylta med kraft
vin för en pappa och barna får saft!
Veva vår väldiga äppelkvarn
del myllrar och kryllar av äpplen och barn,
nu börjar det regna nu skvalar der snart
så nu får ni sätta en fruktansvärd fart
och skaffa er ett himla paraply
- men det gör inte jag, sa lilla My!

 San. Tove Jansson
Säv. Mika Pohjola
(Tunnetaan myös nimellä Mys äppelvisa.)

Suuri omenalaulu

Nyt laulan suuren omenalaulun taasen
ja kaikki sata kertaa kuulla saa sen.
Se pyörein sanoin taivaan sineen sinertyy
ja minä olen hurmaava, vihainen pikku Myy.
Pyöreät posket on omenoilla,
kuulailla, vihreillä, kaikilla joilla
survoten niistä sä mehua saat,
viiniä isälle käymään jos paat.
Pyöritä myllyä, mehua juo.
On lapsia paljon ja omenat nuo.
Nyt sataa jo rankasti, kipittäkää,
tai kastuu se tänne ken varjotta jää.
Sen alle pelkurit käpertyy,
vaan sadetta ei pelkää pikku Myy.

San. Tove Jansson
Säv. Mika Pohjola
Suom. Vexi Salmi

Nuuskamuikkusen kevätlaulu

Mä vaeltelen metsissä varhain keväisin,
kun luonto näyttää silloin kauniimmalta.
On taivaan sini kuulas ja puhdas pilvikin,
maa henkäilee ja herää lumen alta.
Mä kuljen minne haluan ja itse päätän sen.
Mä soitan yöt ja päivät kun muuta tahdo en.
En omistaa voi mitään, enkä mitään menettää.
Täytyy olla vapaa kun etsii omaa sävelmää.

Mä kevätpuron juoksulle kauniin laulun teen
ja kuu saa kuulla hiljaisuuden kieltä.
Mä linnut kiedon harppuni herkkään säveleen
ja soinnuin hellin yksinäistä mieltä.
Vaan illan varjo tummenee ja hetki katoaa
ja kauneimmasta laulusta kiinni en mä saa.
Se kevään alakuloisuutta mielessäni soi.
Ja se mietteet vapaan kulkijan kertoa vain voi.

San. Tove Jansson
Säv. Erna Tauro
Suom. Vexi Salmi

Snusmumrikens vårvisa

Jag vandrar genom skogen en mycket tidig vår,
den vår som jag har väntat på och saknat.
Med himlen full av vingar och jorden full av spår,
av alla kryp som äntligen har vaknat.

Jag går som jag behagar i min gamla gröna hatt.
Jag spelar alla dagar, jag spelar varje natt
och äga vill jag inte, för man måste vara fri,
när man söker nya sånger, en egen melodi.

Jag ville ge en visa åt vårens klara bäck
och tyst musik för månens bleka skära,
små sånger på mitt munspel för varje fågelsträck
och en visa till ensamhetens ära.

Men timmarna försvinna och skymningen blir lång,
och jag kan inte finna en enda liten sång,
som händlar om förväntan och om vårmelankoli,
och om en som går allena och är fullständigtfri.

San. Tove Jansson
Säv. Erna Tauro

Muumilaakson kevätjuhla

Nyt pieni Muumipeikko, oi,
kuule kun soitto soi.
Taivahalla kirkas kuu,
kirjavat niityt hopeoi.
Hatti ja vatit ne satapäisnä
hyppii sinne tänne vain
hatti ja vatt, vatti ja hatt,
hatti ja vatt, vatt.

Ja kaikkialla tanssitaan
kauan viel' jaksetaan.
Pikku Myy on kasvanut,
kirjavat kengät hankkinut.
Hatti ja vatit ne satapäisnä
hyppii sinne tänne vain
hatti ja vatt, vatti ja hatt,
hatti ja vatt, vatt.

Yössä Myymeli käy
juhlasta kotiin yksin.
Hattu Myymelin jäi
Muumien laaksoon jonnekin.

Ja laskee kuu taas vuorten taa,
aamu kun sarastaa,
keittiössä Muumien
kuumana kahvi savuaa.
Hatti ja vatit ne satapäisnä
hyppii sinne tänne vain
hatti ja vatt, vatti ja hatt,
hatti ja vatt.

San. Tove Jansson
Säv. Robert Farnon
Suom. Laila Järvinen

Balen i Mumindalen

Nu vakna opp, mitt Mumintroll
sång hörs från all håll.
Månen skiner stort och klart,
livet är ganska underbart.
Hatti och fnattar i hundratal
de fnattar hit och dit i natt
hatti och fnatt, fnattar och hatt,
hatti och fnatt, fnatt.

Nu är det dans i alla snår
våren kom hit i går,
lilla My har blivit stor,
hon har fått nya skor.
Hatti och fnattar i hundratal
som visslar hatti fnatt i natt
hatti och fnatt, fnattar och hatt,
hatti och fnatt, fnatt.

Mymlan ensam i natt
vandrade hem från balen
Mymlan tappat sin hatt
nånstans i Mumindalen.

Och nu går månen net igen
just före gryningen
far en liten kafferök
rakt opp i skyn från mammas kök.
Hatti och fnattar i hundratal
de fnattar hit och dit i natt
hatti och fnatt, fnattar och hatt,
hatti och fnatt.

San. Tove Jansson
Säv. Robert Farnon

Tuitun laulu

Mä olen pikku tuittu, kohta ilta tummenee.
Mä toivon että joku kiltti mua suojelee.
Mä kuulen mörön tulevan, se ulvoo tullessaan.
Voi mistä saapuis uljas prinssi valkoratsullaan.
Musta taivas päällä maan.
Meri laulaa surujaan.
Kirjoittaa kai kirjeen saan
vaikka sua en tunnekaan.
Tule pian kai kiiruhdat.
On mulla kauniit kiharat.

San. Tove Jansson
Suom. Vexi Salmi
(Ei sävelletty.)

Muumipapan laulu

Rakkaalle vaimolleni
Oon pappa niin kuin suurin joukko täällä
ja käyttäydyn kuin pappa käyttäytyy maan päällä.
Mä joskus oon kuin patsas rautainen
ja joskus ruoka-aikaan karkailen.
On suuret seikkailut kuin suolaa meille
ja arkipäivän kaavat kangistaa.
Ei niihin koskaan kiinni jäädä saa.
Mä juuri siksi lähden karkuteille.
Mä harjoitella siellä haluaisin
sen kuinka minä teitä puolustaisin.
Mä pyydän anteeks, mutta silti lähden.
Mä rakastan vain teitä, teen sen teidän tähden.
Ja vaikkei roistot meitä uhkaakaan,
niin tapella mä ehkä saan.
Mä aina uskollinen sulle oisin.
Oot kiltti, hyvä, vielä ahkeruus.
Mua kiehtoo outo, villi voimakkuus
ja siksi sinut vaikka ryöstää voisin
ja viedä metsään, voi se jännää oisi.
Jos tapella ees teidän tähden voisi.
– Muumipappa
PS. Tulen sitten kun tulen


San. Tove Jansson
Säv. Erna Tauro
Suom. Vexi Salmi

Muminpappans visa

Till min älskade fruJag är en pappa. Pappor är de flesta
och man beter sig som en pappa för de mesta.
Jag känner mig ibland som en staty.
Vår söndagsmiddag ger mig lust att fly,
den saknar spänning och den saknar krydda.
Jag talade om saken den här dan
jag sa att jag är rädd för att bli van
att fastna i familjens trygga vanor.
Förstår ni, jag vill ut i egna banor,
där jag kan få försvara och beskydda!
Förlåt mig! Tro, jag älskar er beständigt
men är verandalivet verkligen nödvändigt?
Jag vet att ingen skurk har hotat oss
men tänk om jag i alla fall fick slåss!
Min kära hustru, jag är alltid trogen.
Du är så effektiv och mycket mild.
Men varför kan jag inte få bli vild
och arg och röva bort dig in i skogen!?
Vem är det som du vill att jag ska vara?
Låt mig få slåss, beskydda och försvara!
Muminpappan
P.S. Jag kommer nu sen när jag kommer

San. Tove Jansson
Säv. Erna Tauro

Muumimamman laulu

On suuri laukku aina mukanain.
On siellä rautalankaa, suolaa, mitä vain.
Jos ongitaan ja kalaa vielä sais
ja sukkapari, ettei viluttais.
On karkkeja ja muuta makeaa
ja vatsarohdot sieltä kipuun saa.
On paljon muuta mikä tarpeen ois,
vaikka ilman niitä pärjätäkin vois.

San. Tove Jansson
Säv. Mika Pohjola
Suom. Vexi Salmi

Muminmammans visa

Min stora väska har jag med mig överallt,
där finns kompass och ståltråd lite salt
ifall familjen fiskar på ett öde skär
och varma stumpor för en frusen resenär
och karameller ifall det går rent på tok,
och magpulver, en trevlig pocketbok.
och mycket annat som man kunde ha
men också utan klarar vi oss bra!

San. Tove Jansson
Säv. Mika Pohjola

Juhlijain laulu

Voi sua, pientä juhlijaa,
aamu jo alkaa sarastaa
kello viisi on.
Vaellat yössä yksinään
väsymys tuntuu käpälään
et löydä kotohon.

San. Tove Jansson
Säv. Mika Pohjola
Säv. Pekka Streng nimellä Voi sua pientä juhlijaa
Suom. Laila Järvinen

Villerivallaresången

Villerivallare,
natten blir kallare
klockan är fem.
Du vandrar allena på
trötta små bena
och hittar ej hem.

San. Tove Jansson
Säv. Mika Pohjola

Nukkukaa lapset

Nukkukaa lapset, musta on yö.
Komeetat kulkee kun hetki lyö.
Unta te nähkää ja unohtakaa.
Yö maan jo peittää, ei valoa näy.
Pienet karitsaiset vain laitumella käy.

San. Tove Jansson
Säv. Mika Pohjola
Suom. Laila Järvinen

Sov mina ungar

Sov mina ungar, himlen är svart,
kometerna vandrar och vet inte vart.
Somna och dröm vakna och glöm
Natten är nära och rymden så kall
där hundra små lammungar vandra i vall.

San. Tove Jansson
Säv. Mika Pohjola
Säv. Benny Törnroos nimellä Vaggvisa

Joka pikku ötökällä rusetti on hännässään

Rusetti, rusetti on hännässään,
kruunut hemuleilla ja seppeleet käsissään.
Laula Miisa, nyt surra ei saa,
Homssukin tanssii, kuu painuu taa.
Tulppaanit on talon takana,
tervehtivät aamun valoa.
Kohta häipyy yö kirkas vaan
Mymmeli etsii vain hattuaan.

San. Tove Jansson
Säv. Mika Pohjola
Suom. Vexi Salmi

Joka pikku ötökällä rusetti on hännässään

Rusetti, rusetti, rusetti on hännässään,
kruunut päässä hemuleilla, seppeleitä käsissään.
Laula pieni Miska-tyttö, nyt ei kukaan surra saa,
Homssukin käy tanssimaan, kuu kun painuu metsän taa.
Tulppaanit niin punaisina Muumitalon takana
tervehtivät vilkuttaen aamunkoiton valoa.
Säteilevä yö jo loppuu, mennään kotiin nukkumaan,
Mymmeli vain kulkee yksin, etsii turhaan hattuaan.

San. Tove Jansson
Säv. Heikki Mäenpää
Suom. Laila Järvinen

Alla små djur slår rosett på sin svans

Alla små djur slår rosett på sin svans
alla hemuler bär krona och krans,
Homsan ska dansa när månen går her,
sjung lilla Misa och sörj inte mer!
Röda tulpaner kring mumrikens hus,
viftar i morgonens härliga ljus,
sakta för svinner en strålande natt,
Mymlan går ensam och söker sin hatt!

San. Tove Jansson
Säv. Mika Pohjola

Kuolleen kurren laulu

Se oli pieni orava,
vain hyvin pieni orava
ja pieni oli järki sen.
Se lämmin oli, karvainen,
nyt on se kylmä kokonaan
ja jäykät pikku jalat on.
Vaan silti sillä vieläkin
on maailman kaunein häntä.

San. Tove Jansson
Säv. Erna Tauro
Suom. Laila Järvinen

Kuolleen kurren laulu

Niin pieni kurre ollut on,
niin pieni kuin vain kurre on.
Ja pieni oli maailma sen,
mutta turkki lämpöinen.
On nyt turkki pörröisin
niin kylmä, kylmät pikku tassutkin.
Mutta pikku kurren häntä,
se on yhä kaunein häntä.

San. Tove Jansson
Säv. Erna Tauro
Suom. Vexi Salmi

Mumintrollets arga sommarsång

Ni mörkedjur som gömmer er och kallas skrymt och skrott
ni som har tagit solen och gjort allting kallt och grått,
jag är förfarligt ensam, jag är trot i mina ben
och längtar mig fördärvad efter dalens gröna trän,
jag minns min blå veranda och vågorna på sjön
och jag vill inte leva i den hemska vita snön!

(När min sol kommer fram och tittar på er ska ni få se hur fåniga ni är!)

Då bor jag i en solros
ocg ligger på magen i varm sand
Och fönstret star öppet hela dagen
mot trädgård och humlor
och knallblå himmel
med min egen,
apelsingula sol!

San. Tove Jansson
Säv. Erna Tauro
Säv. Benny Törnroos nimellä Sommarsång

Muumipeikon vihainen kesälaulu

Nyt kuulkaa, kurjat, piilevät eläimet pimeyden,
te jotka veitte auringon ja toitte kylmyyden:
nyt aivan yksin olen, jalkojani väsyttää,
saan turhaan ikävöidä laakson puiden vihreää,
vaan muistan meren aallot ja kuistin sinisen
ja lumessa kauheassa nyt elää tahdo en!

(Kunhan minun aurinkoni tulee esille ja katsoo teihin,
niin saatte nähdä miten hupsuja te olette!)


Silloin asun auringonkukassa
ja makaan vatsallani lämpimällä hiekalla
ja kaiken päivää saa ikkuna olla auki
puutarhaan ja mehiläisiä päin
ja kohti kirkkaansinistä taivasta
missä on minun oma
appelsiininkeltainen aurinkoni!

San. Tove Jansson
Säv. Erna Tauro
Suom. Laila Järvinen

Olen taas täällä luonasi

Nuku hyvin äläkä sure.
Ensimmäisenä kevätpäivänä...

Olen taas täällä luonasi!
Olen luonasi taas
ja kevät on ja lämmin on
ja minä olen täällä,
ja sitten me kuljetaan täällä ja siellä,
jokaisella tiellä…

San. Tove Jansson
Säv. Erna Tauro
Suom. Laila Järvinen

Oon jälleen luonas sun

On ensimmäinen lämmin kevätpäivä...
...Oon jälleen luonas sun.
Oon huoleton kun kevät on.
Nään auringon.
Oon luonas sun
näin aina tästä eteenpäin
mä päivittäin...

San. Tove Jansson
Säv. Erna Tauro
Suom. Vexi Salmi

Har du mig här igen

Första varma vårdag...
...har du mig här igen!
Du har mig här
och det är vår
och det är varmt
och jag är här
och här är jag
och här och var
i alla dar...
San. Tove Jansson
Säv. Erna Tauro

Musta yö

Nyt yksinäiset
ja hiljaiset, hurjat
ne tulevat, kurjat
– rumpua lyö –
ahnaasti syö
liekki jo puuta!
Hännät ne paukkaa
tanssissa laukkaa
– rumpua lyö –
lyö sekä tanssi
kun musta on yö!

San. Tove Jansson
Säv. Erna Tauro
Suom. Laila Järvinen

Svart natt

Nu kommer de stumma,
de ensamma, villsamma,
vilda och stillsamma,
– dunka på trumma –
det krasar i brasan
för vitt och för svart!
Svängande svansar
slänger och dansar
– dunka på trumma –
dunka och dansa
för svart svart natt!

San. Tove Jansson
Säv. Erna Tauro
Säv. Benny Törnroos nimellä Sommarsång

Sången om den döda ekorren

Det var en liten ekorre
en mycket liten ekorre.
Han hade inte mycket förstånd
men han var varm och luden.
Nu är han kall, alldeles kall
och alla hans små ben är stela.
Men han har fortfarande
den vackraste svansen i världen!

San. Tove Jansson
Säv. Erna Tauro

Tootickis vårsång

Jag är Tooticki
som har vänt ut och in på mössan sin.
Jag är Tooticki
som vädrar varma vindar i sin nos!
Nu kommer de stora stormarna,
nu kommer de mullrande lavinerna,
nu vänder sig jorden
så att allt blir annorlunda
och alla kan ta yllebyxorna av sig
och lägga dem i ett skåp.

San. Tove Jansson
Säv. Erna Tauro

Tuu-tikin kevätlaulu

Tuu-tikki olen
ja myssyineni ulos kävelen.
Tuu-tikki olen
ja tuulet soivat keväänsävelen.
Huokuu maa ja multa tuoksuaan,
jatkaa puro iloisesti juoksuaan.
On kaikki niin uutta,
suurta kevään ihanuutta.
Villahousut kaapin kätköihin joutaa,
pian noutaa uikkarit voi.

San. Tove Jansson
Säv. Erna Tauro
Suom. Vexi Salmi

Tootickis vintervisa

Jag är Tooticki och jag gjort en häst.
En vild vit häst som galopperar,
som stampar bort på isen före natten,
en vit högtidlig häst som galopperar
och bär den stora kölden på sin rygg.

San. Tove Jansson
Säv. Erna Tauro

Tuutikin talvilaulu

Hei oon Tuu-tikki, tein villin hevosen.
Tein villin hevosen nelistävän
pois ennen yötä jäätä myöten laukkaa
se villi juhlallinen
ja selässään vie suuren pakkasen.

San. Tove Jansson
Säv. Erna Tauro
Suom. Vexi Salmi (Laila Järvisen mukaan)

Tuu-tikin talvilaulu

Minä olen Tuu-tikki ja olen tehnyt hevosen
hevosen nelistävän ja villin, valkoisen:
pois ennen yötä jäätä myöten laukkaa
se villi, juhlallinen hevonen
ja selässään vie suuren pakkasen.

San. Tove Jansson
Säv. Erna Tauro
Suom. Laila Järvinen

Tuu-tikin talvilaulu

Hei oon Tuu-tikki, tein kengät itsellein.
Lumikengin halki yön mä tallaan.
Hanki narskuu huurrettuna hallaan.
Kengät liukuu vitilunta allaan.
Vilkuttelee tähdet.
Nyökkää metsän puut.

Laa-laa laa-laa leiju
lumikeiju
hämärässä,
pimeässä.
Pujahtavat,
sujahtavat
piiloon koko metsän kansa
pysyen myös koloissansa.

San. Tove Jansson
Säv. Erna Tauro
Suom. Vexi Salmi

Tootickis vintervisa

Jag är Tooticki
och jag har gjort mig skor.
Mina snöskor trampar genom natten
gnisslar i den stora vita kölden
glider över skaren in i natten
in bland alla träden
in bland träden
swish!

Hasa, hasa, shoo shoo
snön som viskar
sjunker sjunker
skiner skymmer
i skymundan
smyger undan
tassar ängsligt alla svarta
kommer aldrig mer tillstädes.

San. Tove Jansson
Säv. Erna Tauro

Mys äppelvisa

Jag tycker om det är bullrigt och runt,
jag tycker det smala och bleka är strunt.
Jag tycker om det, som är flammande rött
och om den som kan leka och aldrig blir trött.
Rulla runt, kasta boll, klättra opp i en topp,
vara arg som ett troll, vara glad, äta opp!
Varenda äpple! Hundra! Ett i sänder!
Och jag har väldit starka vita tänder.

San. Lars Jansson
Säv. Erna Tauro

Lilla Mys sång till vattentunnan

Ha-ha ditt gamla as,
du ditt verkliga spektakel,
du ditt stinna tabernakel,
här kommer lilla My
och hon är frisk och kry,
och släggan är som bly,
och nu går du itu,
ity jag hackar dig i kras!

San. Lars Jansson
Säv. Erna Tauro

Lilla Mys egen visa - efter ett åskväder -

Bort drog åska, blixt och dunder,
ingen sov en enda blunder,
men när morronsolen grydde,
då låg snorkfröken och gnydde.
Hon är skallig som en råtta,
gråten fyller snart en potta.
Blixten tagit hennes fägring,
hennes skönhet är en härring.
Bättre lycka nästa gång
önskar jag med denna sång!

San. Lars Jansson
Säv. Erna Tauro

Nyytin joululaulu

Yön satoi uutta lunta.
Se peitti jäisen maan.
Ja järvi näkee unta
vain hanki peittonaan.
Kauan odotimme, ikkunaan jäimme,
kun tähdistä kirkkaimman näimme.
Se joulun viesti on
taas kylmyyteen lämpöä saamme.
On mieli huoleton,
sillä joulu tuo valon maailmaamme.

Me kylmän unohdamme
ja talven tuiskuineen.
Ja luottaa haluamme
taas uuteen kevääseen.
Luonto lepää hetken hankien alla,
kun tuivertaa tuuli ja halla.
Vaan joulu tullessaan
myös mielemme kylmyyden poistaa.
Luo tähti valoaan,
kun se kirkkaammin pimeässä loistaa.

San. Tove Jansson
Säv. Erna Tauro
Suom. Vexi Salmi

Knyttenas julsång

Det snöar hela natten
och natten är så kall
nu sover alla vatten
i kista av kristall,
alltför länge har vi väntat och vakat.
Då såg vi en stjärna som tändes,
ett varmt och vänligt bloss,
ni kan nog förstå hur det kändes
när julen kom till oss,
när vi visste att ljuset kom tillbaka!

Nu är det lätt att glömma
att kölden var så svår
nu har vi rätt att drömma
och tro på nästa vår
- tro att också mörker måste finnas.
Vår vinter var hungrig och bitter
för ensamhetens skull
men granen bär äpplen och glitter
och stjärnan är av gull,
det är i mörker som stjärnan kan brinna!

San. Tove Jansson
Säv. Erna Tauro
(Tunnetaan myös nimellä Julsång för knytt.)

Joululaulu

Lahjat valmiiksi sait,
hankit kuusenkin kait?
Panit kortitkin postiin jo aikaisemmin.
Lyhteen linnuille veit
ja suursiivouksen teit,
kun kohta on joulu.
Tiedät kai sen:
Ja joulu, se joulu on vaarallinen.

Puuron jäähtymään veit,
pikkuleivätkin teit.
Ja on ostettu pähkinät, mantelitkin?
Pullan valmiiksi sait,
glögiaineetkin hait,
kun kohta on joulu.
Tiedät kai sen:
Ja joulu, se joulu on vaarallinen.

San. Lars Jansson
Säv. Erna Tauro
Suom. Vexi Salmi

Har du gjort en present?

Har du gjort en present,
hard du skaffat en gran,
har du julkortet sänt
redan dan före dan,
har du stöpt dina ljus,
har du fejat ditt hus?
För nu kommer julen,
julen är när
och julen är farlig och julen är här!

Har du kokat din gröt,
har du gräddat din smet,
har du köpt någon nöt,
packat in ditt paket,
har du kaffe med dopp,
har jag glögg min kopp?
För nu kommer julen,
julen är när
och julen är farlig och julen är här!

San. Lars Jansson
Säv. Erna Tauro

Varje kryp

Varje kryp i mitt rike må höra,
att det dyra år det som är stort,
för den stora tar lång tid att göra
och kostar mera än det som går fort!

För en sak får värde av ålder,
en annan för den är ny,
traditioner blir äldre och äldre,
en större och större staty!
För hela släktens stora kungar lärde,
att ett värde är ett värde är ett värde!

Varje värde har sin lilla hylla
för all och evärdelig tid,
bara den som har guld kan förgylla
sin egen privatpyramid!
För hela släktens stora kungar lärde,
att ett värde är ett värde är ett värde!

San. Tove ja Lars Jansson
Säv. Erna Tauro

Tango

Min kung har sagt, en dam ska klä sej strikt;
en dam får inte klä sej som ett skrutt.
Jag vill å gärna uppfylla min plikt;
men också ha en hatt med trudelutt.

För kungen ger jag gärna allt jag har,
jag avstår liv och ära lika glatt,
men dock, en stor omöjlighet finns kvar;
att avstå ifrån rosen i min hatt.

Hur kan man veta vilket som är rätt?
Får kungar bära blommor i sitt hår?
Vem är det som förbjuder en rosett?
Och är en svans en tilllåten dekor?

Den ena tycker si, den andra så -
en hatt kan vara svart, men också grann.
Ni har väl rätt att tycka bådatvå -
färrasten kan Ni tycka om varannan.

San. Tove ja Lars Jansson
Säv. Erna Tauro

Si och så visan

Det går inte att klara sig utan problem,
vi har levat på en lättsinnig fason.
Nu ska allt göras om till ett sakligt system
och det kallar man civilisation!
Där finns allting i egna små lådor,
med en prydlig och klar etikett,
där finns svar på de svåraste frågor,
som kan ställas om orätt och rätt.

Snälla du vi har levat så slarvigt
vi har levat mest bara på känn,
och n'r nånting gick riktigt på huvé,
ja, så gjorde vi om det igen!

För att det som var orätt i morse,
kan bli alldeles riktigt ikväll
och ibland styr man till ett elände,
när man bara försökt vara snäll.

Så hur skulle vi veta, på vad vi ska tro,
när en mymla är så olik en hemul.
Hur kan Mumintroll veta på vad det beror,
om en näsa är vacker eller ful?

Där vi lever går allting på slumpen
och det mesta får gå som det kan.
Vi har trott att det enda som räknas,
är att trivs med sig själv och varann.

Vi har aldrig förstått hur vi har det;
det beror på vårt vänliga trams,
kanske allramest på hur man tar det
och att leva i fred med sitt svans.

Det finns sånt som går an på en bjudning,
men är alldeles fel i ett stall
och ens värld kan bli ny och märkvärdig,
ifall man kliver upp i en tall.

San. Tove ja Lars Jansson
Säv. Erna Tauro

Hosulin laulu

(Anteeksi...)

On takki väärin napitettu yllä
ja silmät peitän tupsuhiusten taa.
Oon suuri mutta pienuus vaivaa kyllä
ja kainous on suurta suurempaa.
Jos näytät napin niin sydän hakkaa
eikä lakkaa.
Ja silmät seisoo kuin tapit,
tunnen kaikki napit.

On plyysiset, puiset ja fajanssiset,
on nappeja joita sä tuntisi et.
On arkiset napit ja juhlissa toiset.
On pyöreät, soikeat niib monenmoiset.
Ja niistä voi oppia ymmärtämään.
Niin kirjavan elämän niissä mä nään.

(Anteeksi...)

Mä kompuroin kun tassut ovat tiellä
ja jos en hukkaa niin mä kadotan.
Ei kaikki sovi mitä teen, en kiellä
ja päätökseni vielä unohdan.
No olkoon sitten niin: Olen sotta,
se on totta.
Ei muuten tulla taitavaksi nappituntijaksi.

On plyysiset, puiset ja fajanssiset,
on nappeja joita sä tuntisi et.
On arkiset napit ja juhlissa toiset.
On pyöreät, soikeat niib monenmoiset.
Ja niistä voi oppia ymmärtämään.
Niin kirjavan elämän niissä mä nään.

(Anteeksi...)

San. Tove Jansson
Säv. Erna Tauro
Suom. Vexi Salmi

Rådd-djurets visa

(Jag berom ursäkt...)

Min rock är felknäpt, omodern och sliten,
jag gömmer mina ögon i mitt hår.
Jag är för stor, jag känner mig för liten
och jag blir värre blyg för varje år.
Men visa mig en knapp och mitt hjärta börjär klappa
min blick stolt och säker för jag vet ju allt om knappar!

O knappar i trä och plysch och fajans,
o knappar i rosa och grönt och orange,
o knappar för vardag och knappar för gala,
de avlånga, kantiga, runda, ovala,
ger mening åt allting och får en att se,
att livet är lika förvirat som de!

(Ursäkta!)

Jag svarar jämt på mina egna tassar,
jag tappar det jag inte stjältper ut,
och allt jag gör är sånt som inte passar,
jag glömmer mina viktiga beslut.
Men det gör ingenting om man glömmer, råddar, tappar
ifall man är en samlare och kännare av knappar!

O knappar i trä och plysch och fajans,
o knappar i rosa och grönt och orange,
o knappar för vardag och knappar för gala,
de avlånga, kantiga, runda, ovala,
ger mening åt allting och får en att se,
att livet är lika förvirat som de!

San. Tove Jansson
Säv. Erna Tauro

Lag och rätt

En lag är stor och väldig och svår att hitta på
och dom som skriver lagar är ofta ganska små.
Men om man aldrig nån sin har haft en lag för ut,
så kan man inte veta hur lagen ska se ut,
och man kan inte veta, hur lagen ska se ut.

En lag som man har stiftat kan inte ändras på,
den sitter där den sitter och det gör ni också.
Kan vi dock aldrig mera få göra som vi vill,
för det fanns inga synder förrän lagen kommet till,
för det fanns inga synder förrän lagen kommet till.

För er har sturk och hjälte just samma renommé,
och närmast blir det skurren, ni bjuder hem på te.
Men det som är syndigt i Kina, är kanske okay i Peru
och synden för sexhundra år sen´, är alls inte syndig just nu.
Och det som är synd för en fröken, är kanske okay för en fru!

San. Tove ja Lars Jansson
Säv. Erna Tauro

Kärlekens rosor

O svunna tider som flytt!
Ack rosor vissnar ofta!
En tid kommer sällan på nytt
och rosorna ser vi ej mer!

Med tiden blev rosen så trött,
den viskade ömt ett farväl!
O röda rosor dess liv är så kort,
de vissnar så hastigt bort!

Jag såg din blick,
den blick jag fick
jag tog emot!
Du tog min ros
och tiden gick,
den gick så fort!

O ljuva rosor, ljuva tid, jag minns dem än,
men jag minns inte vad det var som hände sen.

Minns du den ros, som du bar i ditt hår,
rosorna vissnar och håret förgår
åren de vandrar och tiden består,
men som förr blir det aldrig mer!

San. Tove ja Lars Jansson
Säv. Erna Tauro

Det är ganska skönt

Det är ganska skönt att ej vara för tung,
att ibland segla bort på ett tag,
och det kan vara viktigt just för en kung,
att ibland trampa luft ett slag.

Bara går han och trampar och syns hela dan
och allt är så viktigt och stort,
och han gör det han gör, för att han är så van
och han gör som han alltid har gjort.

Det är bra mycket bättre att bli en ballong,
att få vära bland takkronans ljus,
att se Misan och Karlsson från ovan en gång
och att nerår blir upp i ens hus.

San. Tove ja Lars Jansson
Säv. Erna Tauro

Teatterirotta Emman laulu

Mä kaiken täällä siivoan ja kuuraan lattian
ja köpötellen jaloin vanhoin lamput sammutan.
Kaiken kuulen ja kaiken mä nään.
Mutta hei! Mitä touhuutte tai mitä tiedättekään.
On maailma suuri ja vaarallinen.
Siitä kaikesta kerrotte lörpöttäen,
että suuremmaks kaikki vain muuttua vois.
Pelkkää taikuutta, ei muuta, uskokaa pois.
Kuunnelkaa.
Mä ymmärrän sen: pienenä unelmoida saa.
Mutta kun juttu on näin, näin se jää.
Ei muutu sen paremmaksi tää.

On työnä mulla siivous ja kaikki roskat nää.
vaan ylipäänsä mikä sitten nyt on tärkeää.
Se on työ, kun se on viihtyisää.
Kuulen kaiken ja kaiken mä nään,
voin myös sen ymmärtää.
Te uskotte kaikkeen ja mahdottomaan.
Totta melkein on vaikkei se onnistukaan.
Näätte mustaa ja valkoista, kellertävää.
Tuskin harmaata muistatte, ettekä nää.
Kuunnelkaa.
Te pelkäätte, vaan pienenä arka olla saa.
Mutta kun juttu on näin, näin se jää.
Ei muutu sen huonosmmaksi tää.

San. Tove Jansson
Säv. Erna Tauro
Suom. Vexi Salmi

Teatterirotta Emman laulu

Mä teatterissa touhuan ja paikat siivoan
ja ympäriinsä laahustan ja lamput sammutan.
Kaiken kuulen ja nään
sitä pohtimaan jään,
sekä kyselemään
miksi rähjäättekään?
On maailma teistä niin kummallinen
liian suuri ja turhankin vaarallinen,
että ihanaa ois jos se muuttua vois,
hokkuspokkusta noin katastrofitkin pois!
Kuulkaa nyt siis:
Teidän unelmaa se on
ja leikkimistä vaan.
Maailma on mitä on, uskokaa
ei sitä sen paremmaksi saa.

On työni yhtä sotkua ja paikat tomuaa
vaan tärkeintä on tietää itse mikä kiinnostaa.
Kaiken kuulen ja nään
sitä pohtimaan jään,
sekä kyselemään
miksi rähjäättekään?
Te kaikesta purnaatte, tehtiinkö näin
joko melkein tai oikein tai sinnepäin,
onko mustaa vai valkeaa tai vihreää
aina unhoon nyt jää arjen harmaus tää.
Kuulkaa nyt siis:
Te sitä pelkäätte niin, se on ymmärrettävää.
Maailma on mitä on, uskokaa,
ei sitä sen pahemmaksi saa.

San. Tove Jansson
Säv. Erna Tauro
Suom. Kirsi Kunnas

Teaterråttan Emmas visdosmord

Jag sopar en teater och jag städar foajén
jag går och släcker lamporna på gamla trötta ben
och jag ser vad ni gör och jag hör vad som sker
och nu frågar jag er; säj, vad bråkar ni för?
Ni säger att allt är så farligt och stort
och ni piper och pratar om allt ni har gjort
om hur väldigt och härligt det hela ska bli,
springa bort, komma ut, katastrof, trolleri!
Hör nu på.
Jag vet att ni drömmer och jag vet att ni är små
men ni ska äntligen se som det är:
Det blir aldrig bättre än så här!

Mitt jobb är lort och skräp och damm
men låt mig säga till, att huvudsaken är
att man får gno med vad man vill.
Och jag hör vad som sker och jag ser vad ni gör
och nu frågar jag er; säj, vad bråkar ni för?
Ni väsnas om allt ni funderat och känt
och om allting som närapå kunde ha hänt,
det är svart, det är vitt, det är paradisblått
men en färg som ni aldrig kan minnas är grått!
Hör nu på.
Jag vet att ni är rädda och jag vet att ni är små
men ni ska äntligen se som det är:
Det blir aldrig värre än så här!

San. Tove Jansson
Säv. Erna Tauro

Loppulaulu

Teimme kruunun kuin kulta se hohtaa.
Hopeainen ja kirkas on kuu.
Leijonankin sen täällä vain kohtaa.
Täällä kaikki kun onnistuu.
Tämän kaiken me teimme vain jotta
satu-unta ees hetken sä näät.
Satu kauniimpi aina on totta.
Nyt sen maailmaan hetkeksi jäät.

San. Tove Jansson
Säv. Erna Tauro
Suom. Vexi Salmi

Loppulaulu

Teimme teille siis kuun ja se loistaa
kuten ruusu voi kukkiessaan,
teimme junan, sen pauhun ja kauhun
tutustuitte myös leijonaan.
Pelkkä leikki ei draama nyt ollut
Toinen puoli kai totta lie niin
että kaunein on ruusu vain silloin
kun se maalataan lavasteisiin.

San. Tove Jansson
Säv. Erna Tauro
Suom. Kirsi Kunnas

Slutsång

För vi gjorde en måne av silver
och en underbar krona av guld
och ett drama med rytande lejon
och ett tåg för effektens skull.
De’ ä’ mera än låtsas och leka
för du kan vara alldeles viss
om att riktiga rosor är bleka
mot en handmålad rosenkuliss.

San. Tove Jansson
Säv. Erna Tauro

Muumipeikon laulu

Niin monta tietä juoksee
niin moneen kaupunkiin,
niin monta Vilijonkkaa
sanoo hei ja näkemiin.
Monia asioita
en saata ymmärtää,
että eräät kasvaa kasvaa,
pieniksi toiset jää.
On tuolla viti
ja täällä piki
ja ero suuri
on mollin duurin
ja siskon veikon
ja kahden peikon
ja ein ja jaan...

Olen peikko pelkkä ja arvelen,
että olen turhan pienikokoinen
tähän maailmaan.
Minä ruohoon painan pääni,
tassun oikaisen,
auringon kultahehkussa
jää aprikoiminen.
Näin helteellä voi tuumiskelu
hiukan rasittaa.
Mutta joku jos on viisaampi,
hän tuumiskella saa,
kun aalto huiskii
ja tuoksuu, kuiskii
ja päivän vapaan
saan peikon tapaan
ties mihin huviin -
mutta jääköön kaikki
uin unikuviin.
Olen peikko pelkkä ja kaltaisesi.
Maa, ilma, vesi
kotimme on.

San. Tove Jansson
Säv. Erna Tauro
Suom. Leena Krohn

Muumipeikon laulu

Niin monta tietä löytyy, ne kulkis mielellään
ja monta vilijonkkaa mä niillä teillä nään.
On monta seikkaa, joita on vaikee ymmärtää.
On suurta, on niin pientä, ne tietämättä jää.
On mustaa taikka valkeaa,
on meitä monta kulkijaa.
On kieltävää, on myöntävää
ja vielä jää.
Oon Muumipeikko pieni vain
ja liian suuren maailman mä sain.

Pään painan ruohikolle ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella, mä tahdon olla vain.
Sen viisaammat voi tehdä, mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut ja luonnon loiston nään.
Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa, jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan
ja maata vaan.
Mä peikko siihen uskoon jään,
on maailmaa tää minkä nyt mä nään.

San. Tove Jansson
Säv. Erna Tauro
Suom. Jukka Virtanen

Muumipeikon laulu

Niin monta tietää löytyy, ne kulkis mielellään
ja monta vilijonkkaa mä niillä teillä nään.
On monta seikkaa, joita on vaikee ymmärtää.
On suurta, on niin pientä, ne tietämättä jää.
On mustaa taikka valkeaa,
on meitä monta kulkijaa.
On kieltävää, on myöntävää
ja vielä jää.
Oon Muumipeikko pieni vain
ja liian suuren maailman mä sain.

Pään painan ruohikolle ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella, mä tahdon olla vain.
Sen viisaammat voi tehdä, mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut ja luonnon loiston nään.
Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa, jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan
ja maata vaan.
Mä peikko siihen uskoon jään,
on maailmaa tää minkä mä nyt nään.

San. Tove Jansson
Säv. Erna Tauro
Suom. Vexi Salmi

Muumipeikon laulu

Niin monen monta tietä vois täällä taivaltaa,
niin monta vilijonkkaa ois hauska haastattaa,
niin monta seikkaa täällä kun tarttis ymmärtää,
miks suuri on niin suurta ja pieni pienempää.
On sinua ja minua
on vahvaa niin ja heikkoa
on monenlaista peikkoa
yks varsinkin.
Tää pieni muumipeikko kai
kun liian suuren maailman nyt sai.

Siis nurmikolle kellahdan nyt päivää viettämään,
kun aurinkokin kuumottaa kultasäteillään,
ja viisaammat saa pohtia suurta maailmaa,
kun hellepäivän lämpö jo pääni uuvuttaa.
Kun tuoksuu maa ja vihertää
ja hupsutellen muumi tää
voi olla miten miellyttää
siis olla vaan.
Yks pieni peikko pelkästään
ja vain se minkä nään on maailmaa.


San. Tove Jansson
Säv. Erna Tauro
Suom. Kirsi Kunnas

Mumintrollets visa

Det finns så många vägar man gärna ville gå
så många filifjonkor man borde hälsa på
det finns så många saker man inte kan förstå
att somliga är stora och somliga är små
att somt är svart och somt är vitt
och skillnaden på ditt och mitt
på dur och moll och troll och troll
och ja och nej...
Jag är ett mumintroll som tror
att världen kanske är för stor
för mej.

Men jag lägger mej i gräset och vilar mina ben
och slutar att fundera i solens gula sken
nån annan kan fundera, nån klokare än jag
en sån här varm och vänlig och sömnig sommardag
när allt är blått och luktar gott
och man är fri till trolleri
till vad man vill - men låter bli
och ligger still.
Jag är ett troll som du och tror
att världen det är där jag bor
just nu.

San. Tove Jansson
Säv. Erna Tauro

Miisan valituslaulu

Mä Miisa olen ollut enkä muuksi muutukaan
sillä puute sekä kurjuus mua tuuti kehdossaan,
siis Miisa olen ollut ja nyt tunnustankin sen
on joskus suloista niin olla surumielinen.

Jos kaunis olla voisin ja ois sievä nenänpää
mua kaikki jumaloisi sekä tahtois liehittää,
kai silloin joku rikas ja myös mahtavakin mies
vois mulle ruusun lähettää, tai kaksikin kenties.

Vaan kaikki kestää aikansa ja onni katoaa,
sillä ruusussa on piikki joka saattaa haavoittaa.
Kuun loistaessa kuulen yössä tumman sävelen
ja tyydyn yksinolooni – ja poimin kukkasen.

San. Tove Jansson
Säv. Erna Tauro
Suom. Kirsi Kunnas

Miskan valituslaulu

Oon aina ollut Miska enkä muuta milloinkaan.
Oli puute äiti mulle, isä kurjuus suvultaan.
Oon aina ollut Miska ja myös olla haluan.
Mä yksin suruun vajoan, niin niitä rakastan.

Jos kaunis vielä oisin, pieni, sievä nenänpää
mua kaikki jumaloisi, moni tahtois viehättää
ja ehkä joku oikein rikas ruusun lähettäis
se käärittynä sellofaaniin muistokseni jäis.

Vaan kaikki ohi kerran on myös onni katoaa
ja on ruusu liian piikikäs se voisi satuttaa.
Mä poimin unikoita, synkkä virta vaikeroi,
kun kuutamossa ajatella itseänsä voi.

San. Tove Jansson
Säv. Erna Tauro
Suom. Vexi Salmi

Misans klagolåt

En misa har jag varit i alla mina dar,
miserabel var min mamma och misären var min far,
en misa har jag varit och en misa vill jag bli;
det är så skönt att sjunka i mild melankoli.

Och om jag vore vacker och min näsa underbar,
beundrad utav alla och dyrkad av envar,
så skulle kanske någon som vore stor och rik
tillsända mig en ros i cellofan från en butik.

Men allting har en ända och lyckan flyr sin kos;
det finns för många taggar på varje liten ros.
Jag går i månens skimmer invid den svarta älv
och plockar anemoner och tänker på mig själv.

San. Tove Jansson
Säv. Erna Tauro

Pikku Myyn laulu

Jotkut pelkäävät hirveesti vettä
ja lapsia taas jotkut muut.
Toiset pelkäävät yötä niin että
ihan loksuttaa hampaat ja luut.
Tämä tyttö ei väistä, ei pelkää, ei missään.
Hän juhlii ja riehuu, ei oo ikävissään,
villisti viihtyy ja siihen on syy.
Hän on hurmaava, kiukkuinen, onnekas Myy.

Jotkut inhoovat siivoamista
ja joiltakin taas pesu jää.
Toiset ei pidä onnellisista,
joku itseään vain häpeää.
Tämä tyttö ei väistä, ei pelkää, ei missään.
Hän juhlii ja riehuu, ei oo ikävissään,
villisti viihtyy ja siihen on syy.
Hän on hurmaava, kiukkuinen, onnekas Myy.

Jonkun mieltä taas kaikki vain kaivaa
ja toisilla kiire taas on.
Huolet vatsassa kaivaa ja vaivaa,
heille nauru on tuntematon.
Tämä tyttö ei väistä, ei pelkää, ei missään.
Hän juhlii ja riehuu, ei oo ikävissään,
villisti viihtyy ja siihen on syy.
Hän on hurmaava, kiukkuinen, onnekas Myy.

San. Tove Jansson
Säv. Erna Tauro
Suom. Jukka Virtanen

Pikku Myyn laulu

Jotkut niin pelkää vettä voi että!
tai kauhunsa lapsista saa.
Toiset taas pelkää töitä ja öitä
tai päiväänsä kammoaa, haa!
Tämä tyttö ei pelkää ei sitten mitään
vaan nauraa ja juhlii ja hauskasta pitää
ja riehuu ja hoilaa ja siihen on syy:
Hän on hurmaava, kiukkuinen, pikkuinen Myy!

Jotkut niin tykkää tiskejä pestä
kun muut siitä saa näppylää
toiset taas eivät naurua kestä
ja joitakin niin hävettää, haa!
Tämä tyttö ei pelkää ei sitten mitään
vaan nauraa ja juhlii ja hauskasta pitää
ja riehuu ja hoilaa ja siihen on syy:
Hän on hurmaava, kiukkuinen, railakas Myy!

Jotkut vain tulee niin ikäviksi
ja kiire vie toisilta pään.
Jotkut muut ihan sairastuu siksi
kun ei oikein oo tuo eikä tää.
Tämä tyttö ei pelkää ei sitten mitään
vaan nauraa ja juhlii ja hauskasta pitää
ja riehuu ja hoilaa ja siihen on syy:
Hän on hurmaava, kiukkuinen, onnekas Myy!

San. Tove Jansson
Säv. Erna Tauro
Suom. Kirsi Kunnas

Pikku Myyn laulu

Jotkut pelkäävät hirveesti vettä
ja lapsia taas jotkut muut.
Toiset pelkäävät yötä niin että
ihan loksuttaa hampaat ja luut.
Tämä tyttö ei väistä tai pelkää missään.
Hän juhlii ja riehuu tai on ikävissään.
Hän siitä niin tykkää ja siinä on syy.
Hän on hurmaava, kiukkuinen, onnekas Myy.
Jotkut inhoovat siivoamista
ja joiltakin taas pesu jää.
Toiset ei tykkää onnellisista,
joku itseään taas häpeää.
Tämä tyttö ei väistä tai pelkää missään.
Hän juhlii ja riehuu tai on ikävissään.
Hän siitä niin tykkää ja siinä on syy.
Hän on hurmaava, kiukkuinen, onnekas Myy.

Jonkun mieltä taas kaikki vain kaivaa
ja toisilla kiire taas on.
Huolet joillakin vatsaa taas vaivaa,
nauru joillekin tuntematon.
Tämä tyttö ei väistä tai pelkää missään.
Hän juhlii ja riehuu tai on ikävissään.
Hän siitä niin tykkää ja siinä on syy.
Hän on hurmaava, kiukkuinen, onnekas Myy.

San. Tove Jansson
Säv. Erna Tauro
Suom. Vexi Salmi

Lilla Mys visa

Det finns folk som är rädda för vatten
och folk som är rädda för stan
det finns folk som rädda om natten
och folk som är rädda på dan.
Men här ser ni en som är med om det mesta
som skrattar och slåss med polisen och festar
som härjar och hojtar i himmelens sky,
den förtrollande, argsinta, lyckliga My!

Det finns folk som har fnatt på att städa
och folk som är rädda för damm
det finns folk som är gröna av leda
och folk som är röda av skam.
Men här ser ni en som är med om det mesta
som skrattar och slåss med polisen och festar
som härjar och hojtar i himmelens sky,
den förtrollande, argsinta, lyckliga My!

Det finns folk som har trist hela dagen
och folk som har bråttom i ett
det finns folk som blir sjuka i magen
av bekymmer om vad som är rätt.
Men här ser ni en som är med om det mesta
som skrattar och slåss med polisen och festar
som härjar och hojtar i himmelens sky,
den förtrollande, argsinta, lyckliga My!

San. Tove Jansson
Säv. Erna Tauro

Rouva Vilijonkan laulu

Olen hieno vaan eihän se näy,
kun ei milloinkaan vieraita käy.
Peilit hohtavat kultaustaan.
Kukaan niihin ei vilkaisekaan.
Hemulin pyysin illastamaan,
Kampsun teelle ja juttelemaan.
Hekin soittivat etteivät saapuisikaan
ja anteeksi pyysivät vastaustaan.
Tik, tik, tik, tik, kello kulkee,
aurinkokin silmät sulkee.
Päiviä on vielä monta.
Aika on niin loputonta.
Jälleen tulee pitkä yö,
surullinen kello lyö.
Tik, tik, tik, niin yksinään
on jälleen rouva Vilijonkka
salongissaan yksinään.

Hieno olla on uuvuttavaa.
Mennä kultaiset peilit saa.
Oven suljen ja säppiin sen lyön.
Mekon ostan ja kiiltävän vyön.
Teetä Kampsulle* tarjoa en.
Yksin syön koko illallisen.
Menen sirkukseen tai tivoliin, miten vaan
ja mä kerrankin kunnolla juhlia saan.
Tak, tak, tak, tak, kello kulkee
aurinkokin silmät sulkee.
Päiviä on vielä monta.
Aika on niin loputonta.
Olen jälleen iloinen.
Kellon lyönnit kertoo sen.
Tak, tak, tak, ei yksinään
ole rouva Vilijonkka
enää koskaan yksinään.

San. Tove Jansson
Säv. Erna Tauro
Suom. Vexi Salmi

Fru Filifjonks sång

Det är ensamt att jämt vara fin
inga gäster men massor porslin.
Jag har speglar av guld i mitt hem
jag har ingen som tittar i dem.
Jag har bjudit en Gafsa på te
jag har bett en Hemul på supé
men de ringde i går och ursäktade sej
och pratade väder och tackade nej.
Tick tick tick tick går min klocka
går och går tills dagen slocknar,
kommer nya kommer många
nya dagar lika långa.
O, när natten blir för lång
viskar klockans sorgesång;
tick tick tick fru Filifjonk
fru filifjonk som är så ensam
i sin städade salong.

Jag är trött på att jämt vara fin
jag tror jag ger bort mitt porslin.
Jag går ut ur mitt sorgliga hus
för att köpa en rödrandig blus.
Jag vill inte ha Gafsan på te
eller någon hemul på supé.
Jag ska hälsa till dem och de ringer i kväll
att jag åker med vänner i stans karusell!
Tack tack tack tack går min klocka
går och går tills dagen slocknar
kommer nya kommer många
nya dagar lika långa!
Varje gång när klockan slår
skakar jag mitt glada hår.
Tack tack tack fru Filifjonk
aldrig nånsin mera ensam
aldrig mera sen igår!

San. Tove Jansson
Säv. Erna Tauro

Muumi-laulut

Tervehdys!

Olen pahemman sortin Muumi-fani ja erityisesti rakastan Muumi-aiheisia lauluja. Siksi olen päättänyt aloittaa tämän blogin, jonne laitan Muumi-laulujen laulunsanoja. :)

Laulut lajittelen tunnisteen mukaan. Tunnisteet löytyvät oikeasta sivupalkista. Sieltä voit etsiä lempilauluasi säveltäjän ja sanoittajan perusteella.

Laulamisiin!